Jäämeren sylissä

Elsa Ingilä Haldorsen on asunut talossaan 50 vuotta. ”Istun ja katselen merta harva se päivä. Se on minulle elämys, vaikka olen asunut täällä koko ikäni”, hän sanoo. 

Vieraskirja on täyttynyt tarinoista ja terveisistä. 

Jos omistaja ei ole paikalla, avaimet löytyvät infolaatikosta. 

Pykeija vetoaa matkailijoihin rauhallisuudellaan. Moni on sanonut, että maailma pysähtyy täällä.

”He jotka kaipaavat ympärilleen hälyä, hakeutuvat mieluusti muihin kohteisiin”, muotoilee asian pykeijalainen Elsa Ingilä

Haldorsen, 70.

Elsa pitää Pykeijassa Jäämeren saunaa. Hän on siellä on saunottanut jo neljä sukupolvea suomalaisia. Viime vuonna saunassa kävi noin 3 000 asiakasta. Heistä peräti 90 prosenttia oli suomalaisia.

Jäämeren sauna on sisältä tavallinen suihkuton mökkisauna, mutta kun astuu ulos pukuhuoneesta, eteen avautuu arktinen merimaisema hiekkarantoineen ja jylhine tuntureineen.

Muutaman porrasaskeleen jälkeen voi pulahtaa Jäämereen. Se on ikimuistoinen kokemus.

Useimmat saunojat uskaltautuvat mereen, mutta on toki heitäkin, jotka kastelevat vain varpaansa – jos niitäkään.

Jäämereen kastautujat saavat omalla nimellä varustetun kunniakirjan. Sen voi lunastaa pientä maksua vastaan.

Voisi luulla, että Jäämeressä lillutaan jäiden seassa, mutta se ei pidä paikkaansa: Pohjois-Norjassa meri pysyy sulana läpi vuoden.

Jäämeren sauna lämpiää itsepalveluperiaatteella. Asiakas huolehtii, että puukiuas myös pysyy lämpöisenä.

”Kesällä sesonkiaikaan meillä on varauslista. Ensimmäisenä vuorossa oleva alkaa lämmittää, ja kiireisimpinä päivinä sauna on lämmin aamusta iltamyöhälle”, Elsa sanoo.

Koska Ruijassa puusto on kitukasvuista, saunaklapit on tuotu Suomen puolelta. Perinteisen puusaunan lisäksi samassa rakennuksessa sijaitsee sähkösauna suihku- ja wc-tiloineen.

Elsan luona käy väkeä vauvasta vaareihin. Asiakkaina on ollut perheitä, joissa on neljä sukupolvea.

Jäämeren saunan vieraskirjasta löytyy koskettavia ja hauskoja kirjoituksia. Moni kertoo tulleensa pistäytymään, mutta jääneensä pidemmäksi aikaa.

Joku on käynyt ensivisiitillä 25 vuotta sitten ja tullut viime kesänä haaveena olleelle uusintakäynnille.

Riemastuttavaa on myös lukea eteläsuomalaisesta miesporukasta, joka sulloutui autoon ja ajoi hetken mielijohteensa Elsalle saunomaan. Matkaa tulee yli 1 300 kilometriä suuntaansa.

Elsa työskenteli pitkään opettajana Pykeijan kylällä. 25 vuotta sitten hän teki elämänmuutoksen ja jätti päivätyönsä.

”Minua harmitti se, että kylän matkailuasiat olivat niin huonossa jamassa. Koska kukaan ei tehnyt asian eteen mitään, minun oli tehtävä. Jätin opettajan viran ja aloin pyörittää kylän matkailubisnestä. Olin silloin 45-vuotias. Neljä lastamme olivat lähteneet maailmalle.”

”Rakensimme mieheni kanssa uuden ulkosaunan. Lämmitimme sen ja toivotimme ihmiset tervetulleiksi. Sitten maailma tuli luoksemme ja kotonamme alkoi käydä paljon uusia ihmisiä”, Elsa muistelee.

Kauniina syyspäivänä Jäämeren saunalla on hiljaista. Kesä ja ruska-aika ovat takana ja talvisesonkiin on vielä aikaa. Koko kylällä ei taida olla toimittajan lisäksi muita turisteja.

”Mutta pian tulevat talviuimarit”, Elsa toteaa innoissaan.

Jäämeren saunalla voi nukkua rantatöyräällä olevissa mökeissä, joihin kantautuvat meren äänet. Päärakennuksen alakerrassa on kaksi majoitushuonetta keittiöineen.

Bugoynes Opplevelser -matkailuyrityksen toimisto sijaitsee Elsan olohuoneessa. Jäämeren rautarouva on tottunut siihen, että työpaikka ja koti ovat saman katon alla.

Elsan ollessa ostosreissulla tai kyläilemässä, asiakas saa mökkien avaimet pihalla olevasta infolaatikosta.

Elsa on kylän monitoiminainen. Hän opastaa ja tulkkaa tarvittaessa. Jos haluaa tietää Pykeijan historiasta, kannattaa kysyä Elsalta. Sitä, mitä Elsa ei tiedä, tuskin tarvitseekaan tietää.

Hän pyörittää yritystään yksin. Parina kesänä töissä on ollut romanialainen Agnes, joka puhuu hyvää suomea.

Monet kutsuvat Pykeijaa ”pikku-Suomeksi”. Niin teki myös presidentti Kekkonen vieraillessaan kylässä vuonna 1977.

Valtaosa Pykeijan asukkaista on Suomesta Norjaan 1850- ja 1860-luvulla nälkävuosien takia muuttaneiden jälkeläisiä.

Elsa on viidennen polven pykeijalainen. Hänen sukujuurensa yltävät Pohjois-Suomeen, lähelle Oulua. Elsa puhuu ja ymmärtää suomea, kuten suurin osa kylän asukkaista.

Ruijaan muuttaneita suomalaisia on nimitetty kveeneiksi, mutta Elsan pitää sitä samanlaisena haukkumanimenä kuin ”hurria”.

”Onneksi Norjassa on meidän kielestä alettu pikku hiljaa käyttää kveenin kielen sijaan kainun kieli -nimeä”, hän sanoo.

Elsa asuu yksin. Maanrakennusalan yrittäjänä toiminut aviomies menehtyi 11 vuotta sitten.

Elämää riittää kuitenkin ympärillä. Siitä pitävät huolen toisaalla asuvat lapset ja lastenlapset. Elsan haaveena on, että joku jälkeläisistä jatkaisi matkailutoimintaa, kun hänen omat voimansa ehtyvät.

”Heidän on ensin kierrettävä maailmaa ja todettava lopulta, että he kuuluvatkin tänne. Mutta ei tässä vielä kiirettä ole, aion jatkaa niin kauan kuin jalka nousee”, tomera ja elämäniloinen yrittäjä nauraa.