Pekka Lehto harrastaa autoilua, pyöräilyä ja raviurheilua. Tämän vuosimallin 1981 Mercedeksen hän osti eräällä myyntireissulla vuosia sitten.
Lajinsa viimeinen lopetti
Pekka Lehdolla on nyt aikaa puutarhahommiin ja liikunnalle. ”Olen laihtunut seitsemän kiloa. Metkaa, miten paljon helpompaa on elää kevyempänä.”Teuvalainen Pekka Lehto, 76, nauttii vihdoin eläkepäivistä. Lähes 60 vuotta kestänyt työura kiertävänä huonekalukauppiaana päättyi viime joulukuussa. Lopettamispäätös oli kova paikka, ja sen toteutuminen kesti vuosia.
”Ehdin sanoa monelle asiakkaalle, että lopetan pian. Sitten menin myymään samaan paikkaan ja he sanoivat, että ethän sinä lopettanutkaan”, Lehto naureskelee.
Totuttelu eläkepäiviin on kesken. Edelleen Lehto löytää itsensä joka päivä tekemästä ajatuksissaan kauppaa.
”Kauppatouhut ovat tulleet myös uniin ja ne unet ovat hyvin aidontuntuisia. Muutamat asiakkaat ovat soitelleet ja kyselleet huonekaluja, mutta olen sanonut, että en enää myy. Autokin on myyty.”
Lehto on käyttänyt lisääntyneen vapaa-ajan puutarhan hoitoon ja pyöräilyyn. Myös rakkaalle raviharrastukselle jää enemmän aikaa.
Hän kiersi Suomen maaseutua 50-luvun lopulta saakka. Hän laskee ajaneensa kaksi miljoonaa kilometriä.
”Ainuttakaan naarmua ei tullut autoihin ja ainoastaan yksi rengas meni rikki koko aikana. Monta kertaa oli kuitenkin hengenlähtö lähellä. Minut pelasti se, että opin seuraamaan takaa tulevaa liikennettä peileistä”, Lehto sanoo.
Lehdon työuran aikana suomalainen huonekaluteollisuus kulki kultavuosien aallonharjalta jyrkkään alamäkeen ja katosi lähestulkoon kartalta.
Kun vielä 80-luvulla Etelä-Pohjanmaalta saattoi lähteä joka aamu maakuntiin satoja huonekaluautoja, niin viime vuosina Lehto oli ainoa täysipäiväinen ”luukuttaja” Suomessa. Osa-aikaisia myyjiä on hänen laskujensa mukaan Suomessa alle viisi. Heistäkin suurin osa on ylittänyt eläkeiän.
Kotimainen huonekalu ei mene enää kaupaksi.
”Jurvan pitäjässä oli aikoinaan lähes kaksisataa huonekalutehtailijaa, mutta nyt enää kaksi. Kauppa kävi vielä 90-luvun lamaan asti, mutta siitä lähtien oli yhtä alamäkeä.”
”Nyt ostetaan halpoja tuontihuonekaluja. Viime vuosina ihmiset tulivat sanomaan, että netistä saa viidellä sadalla ulkomaisen kalusteryhmän, kun meikäläisen myymästä kotimaisesta piti maksaa vähintään kaksi tonnia.”
”Loppuaikana myin lähinnä heille, jotka olivat ostaneet minulta aiemmin. Moni asiakas sanoi, että heidän ei tulisi mieleenkään ostaa muilta kuin minulta. Mutta nuorille ei kannattanut edes yrittää myydä.”
2000-luvun aikana ovelta ovelle kiertävät kaupustelijat kävivät harvinaisiksi myös maaseudulla.
Harvinainen ammatti ja pitkä työura kiinnostivat ihmisiä. Yle ja saksalainen NDR-kanava tekivät Lehdosta tv-dokumentin. Myös lehtijuttuja julkaistiin muutamissa sanoma- ja aikakauslehdissä.
Kokeneen kaupustelijan kauppiastaidot ovat vertaansa vailla. Mennessään ihmisten koteihin Lehto oppi näkemään nopeasti, syntyykö kauppaa vai ei.
”Kukaan ei ole koskaan moittinut kauppatouhujani. Olin aina rehellinen ihmisille. Maanteille mahtui takavuosina monenmoisia viheltäjiä”, Lehto muistuttaa.
Vuosikymmenten aikana kymmenistä asiakkaista tuli ystäviä. Lehto aikoo toteuttaa vaimonsa kanssa kyläilyreissun eri puolella Suomea.
”Kyllä ne ihmiset vaan aika mukavia ovat. Yhtäkään todella pahaa ihmistä en ole tavannut. Kyllä heitäkin olisi voinut tulla vastaan matkan varrella”, hän tuumaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
