Tulevaisuuden kunta on yhteisöjen yhteisö

Kuntatehtävien uudistuminen on peruuttamaton kehityskulku. Olemme tottuneet liittämään hyvinvointiyhteiskunnan kuntiin. Hyvinvointikunnan aikajakso alkoi jo 1930-luvulta.

Myös kuntien uuden roolin etsintä on ollut melko vakiintunut olotila jo 1990-luvun taitteesta lähtien. Entiseen ei ole paluuta myöskään siksi, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtymässä maakuntatasolle.

Muutoksesta huolimatta kunnilla on tulevaisuudessakin iso tehtäväsarka. Elinvoiman vahvistaminen, lähidemokratian kehittäminen, koulutoimi sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ovat merkittäviä tehtäviä ja vankka osa kuntalaisten arkea. Elinvoiman luominen ja ylläpitäminen on ajan mittaan vahvistunut kuntatehtävissä. Työsarkaa kunnissa riittää.

Kainuun maakuntakokeilu osoitti aikanaan, että sote-tehtävien ja toisen asteen koulutuksen järjestämisen siirto maakunnan vastuulle vähensi kunnanhallitusten päätösmääriä vain noin yhdeksän prosenttia. Eurooppalaisittainkin vertailtuna suomalaisten kuntien tehtäväkenttä on nykyisellään poikkeuksellisen laaja.

Kuntien rooli muuttuu enemmän pelinrakentajaksi. Yrittäjät, kolmas sektori ja esimerkiksi seurakunta sekä kuntalaiset tulevat tiukemmin mukaan ydinkuntaan. Tulevaisuuden kunta on erilaisten toimijoiden ja yhteisöjen tiivis yhteisö, ei pelkkä palveluautomaatti.

Kunta on perinteisesti vastannut hyvin pitkälle palvelujensa tuottamisesta. Kunta tuottaa tulevaisuudessakin palveluja, mutta uudenlaista yhteistyötä syntyy varmasti myös palvelutuotantoon. Hyvinvoinnin edistäminen on puolestaan tehtävä, joka vaatii vahvaa vuorovaikutusta sote-palvelut järjestävän maakunnan kanssa.

Muutoksen myötä on mahdollista kääntää keskustelu kuntien koon sijasta olennaiseen, kuntien elinvoimaisuuden vahvistamiseen.

Uudelle kunnalle on tilausta. Kunta- ja maakuntapäättäjänä olen havainnut viime vuosina syvenevän kehityksen, jossa kunnat ovat olleet kuormittuneita liian monista tehtävistä ja jatkuvasti tiukkenevasta valtion ohjauksesta sekä murenevasta rahoituspohjasta.

Kuntayhtymiin kasautuneet tehtävät ovat tehneet kunnista laihoja viestinviejiä. Lopulta paikallinen päätösvalta on kaventunut, mikä on latistanut päätöksenteon kiinnostavuutta ja demokraattista pohjaa.

Vanhalta pohjalta jatkaminen olisi sinnittelyä, kun taas aito uudistaminen on avaamassa täysin uudet näköalat. Näen vahvasti sen, että kunnat palaavat juurilleen paikallisyhteisönä, uudistusmielisenä innovaattorina, joka kehittää tehokkaita toimintatapoja kuntalaisten hyödyksi.

Kunnista tulee kuntalaistensa, yritystensä ja yhteisöidensä kumppaneita, sateenvarjo yhteisöllisyydelle. Tulevaisuuden kunta on ihmisten yhteisö, yhteisöjen yhteisö, jossa paikallinen elämäntapa ja kulttuuri nousevat elinvoiman moottoriksi ja kuntien keskinäinen erilaisuus sen polttoaineeksi.

Muutos nykyiseen on merkittävä ja suunta on kohti parempaa.