Rajojen sulkeminen aiheuttaa pitkäaikaiset arvet

Ihmiset, jotka asuvat suurissa kaupungeissa ja Sisä-Suomessa, ajattelevat tuskin usein niitä pitkäaikaisia vaikutuksia, joita rajojen sulkeminen, testaus, erilaiset rajakäytännöt, rekisteröinnit, autojen ja henkilökohtaisten tavaroiden tarkastukset ja koronatodistukset aiheuttavat ihmisten työllistymiseen, henkiseen hyvinvointiin tai yhteiskunnan eri sektoreille.

Pohjoismaissa on tuhansia kilometrejä yhteistä rajaa, jota vuosikymmeniin paikalliset eivät ole välttämättä edes huomanneet.

Ennen kuin ensimmäisiä rajatarkastuksia alettiin tehdä Ruotsin ja Tanskan välillä vuonna 2015, arvioitiin, että noin 18 500 ihmistä sai joitain tuloja kyseisen salmen toiselta puolelta ja näistä oli noin 15 200 päivittäisiä rajankävijöitä.

Luku on huomattavasti pienempi verrattuna esimerkiksi vuoden 2008 huippulukemaan 26 000. Pienenemistä selittää esimerkiksi etätyömahdollisuuksien lisääntyminen.

Tästä pienen suomalaisen kaupungin väkimäärästä saadaan kuitenkin jonkinlainen kuva, kuinka suurta määrää ihmisiä tämä ongelma koskee esimerkiksi pelkästään Malmön ja Kööpenhaminan välillä.

Tornion rajanylityspaikka on Suomen toiseksi vilkkain Helsinki-Vantaan lentokentän jälkeen. Normaaliaikana puoleen tai toiseen tehdään Tornion kautta noin 20 miljoonaa rajanylitystä vuodessa.

Pandemiakeväänä 2020 tämä liikkuvuus väheni 93 prosenttia, mistä voi päätellä, että kaikki liikkuminen loppui. Ainoastaan ammattiliikenne, lähinnä rekat, saivat ylittää rajan.

Tämä oli todella raju isku alueelle, koska haaparanta-torniolaiset tuntevat, että kyseessä on yksi ja sama kaupunki, jossa keskellä on vain nimellinen raja. Mutta sekin on tullut viime aikoina tarkasti valvottavaksi.

Ei pidä unohtaa, että Suomella on pitkä maaraja sekä Ruotsiin että Norjaan. On tärkeää huomioida myös alue, eikä keskittyä ainoastaan Tornio–Haaparantaan.

Monet ihmiset, jotka eivät satu asumaan raja-alueilla, ajattelevat varsinkin sosiaalisessa mediassa, että rajojen sulkeminen on hyvä asia, koska näin ei korona leviä muihin maihin ja turismi on muutenkin luonnonvarojen tuhlausta. Nyt ei kuitenkaan puhuta turismista, vaan ihmisten päivittäisestä mahdollisuudesta päästä töihin ja selviytymisestä. Terveys on tietenkin tärkeintä, mutta on syytä avata tätä problematiikkaa syvemmin.

Työnantajat rajan toisella puolella eivät välttämättä uskalla enää palkata Suomessa asuvaa, tehtävään ehkä parhaiten sopivaa työntekijää, koska rajoilla tilanne elää viikoittain ja rajat sulkemalla on estetty fyysisesti ihmisten pääsy työpaikoilleen. Monilla on perhe, joten mahdollinen kotiin pääseminen ei saa jäädä vain epämääräisten arvailujen varaan.

Kuukausittaiset menot pitää myös maksaa, mutta kuinka maksat menosi, jos et välttämättä olekaan oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työnantajasi katsoessa, että et ole saapunut sovittuun työvuoroosi rajasääntelyn vuoksi.

Maiden eri työttömyysturvajärjestelmät eivät historiallisen rajattomuuden vuoksi edes tunne tällaista tilannetta.

Norjassa on alkanut jo ruotsalaisten työntekijöiden joukkopako. Ruotsista vuokrattavat lääkärit ja erikoissairaanhoitajat ovat peruspilari Norjan terveydenhuollon toiminnalle.

Nyt myös tuotannollista työtä tekevät ovat irtisanoutuneet ja etsineet kotimaastaan uusia töitä. Pidemmän päälle tämä rajojen sulkeminen tuo suuria toiminnallisia häiriöitä Norjalle. Näin tärkeä on rajankävijöiden asema.

Vuonna 1954 tuli Pohjoismaiden välille passivapaus. Saimme nauttia 65 vuotta siitä, että pystyimme vapaasti käymään rajan toisella puolella töissä.

Ei ole syytä myöskään unohtaa raja-alueiden asukkaiden huolta tilanteesta. Vaikka rajat avautuisivat, henkisiä arpia tämä sirkus on heihin jättänyt.

Kuten tiedämme, arvet parantuvat hyvin hitaasti. Kuinka pitkään ja kuinka suuret arvet rajojen sulkeminen ja rajoitusten kanssa arpominen aiheutti? Kuinka työnantajat suhtautuvat tulevaisuuteen palkatessaan työvoimaa? Onko enää paluuta vanhaan, jolloin rajaseutujen työvoiman liikkuvuus kokisi valtavan mullistuksen?

Malmössa 18–24-vuotiaiden työttömyysprosentti on huimat 17,8. Suur-Kööpenhaminan työttömyysprosentti on 4,1, ja alueella on huutava pula työntekijöistä. Rajojen sulkeminen on aiheuttanut suuria ongelmia Malmö-Kööpenhamina seudulle työvoiman saannissa.

Itse aloin ymmärtää paremmin rajaseudun asukkaiden arkea muutettuani Pohjois-Norjaan lähelle Kilpisjärveä. Koska raja-alueita koskevat päätökset säädetään maiden pääkaupungeissa, olisi korkea aika myös päättäjien tulla norsunluutorneistaan kuuntelemaan rajankävijöiden sekä raja-alueiden työnantajien huolia ja tarpeita.

Tornion rajan- ylityspaikka on Suomen toiseksi vilkkain Helsinki- Vantaan lentokentän jälkeen.