Hirvituhot ja niistä saatavat korvaukset muodostavat järjettömän ikiliikkujan

Olen suhteellisen tuore metsänomistaja Karkkilasta, ja ensimmäisen metsätilani ostin vuonna 2001. Tällä hetkellä metsänpohjaa, josta pääosa on taimikkoa, on hieman toista neliökilometriä.

Metsänhoitotöitä teen itse niin paljon kuin muulta työltä ehdin. Pirtti lämpiää harvennuspuulla. Metsästykselle ei aikaa liikene.

Minua ihmetyttää se, että minun pitää kasvattaa taimikoita hirvien salaattipöydäksi. Käsittääkseni tavoite olisi tuottaa puuta ja vielä laadukasta sellaista tulevaisuuden puunjalostusteollisuuden käyttöön.

Hirvikanta on joka talvikautena laiduntanut taimikoissa katkoen mäntyjen ja koivujen latvat ainakin osittain. Maat ovat paikoin sen verran karuja, ettei kuusta kannata joka paikkaan tunkea.

Olen koettanut laittaa sekaan muun muassa kontortamäntyä sekä lehtikuusta ja kylvänyt syksyisin tammenterhoja. Lehtikuuset kelpaavat hirville samoin kuin kontortamännyt tai douglaskuuset, mutta pihtakuuset käyvät huonommin kaupaksi. Tammet ja tervalepät maistuvat ilmeisesti pahemmalta, kun niitä ei jatkuvasti syödä.

Hajusteet tai muut aineet eivät pahemmin ole hirvien syöntikäytökseen vaikuttaneet. Verkkoaitaa en ole vielä rakentanut, mutta harkinnassa on.

Minä en hyväksy sitä, että ensin hirvien annetaan lisääntyä liikaa ja sitten valtiolta pitäisi hakea rahaa taimikon vaurioista, jotta saisi istuttaa uutta salaattia hirvien ruokapöytään. Järjetön systeemi – ikiliikkuja on kehitetty.

Sen ymmärtäisin, jos suurella hirvimäärällä pidettäisiin yllä suurta susikantaa, mutta sekään ei mene yksiin.

Metsätalouden tukijärjestelmät eivät saa kyllä hyväksyntääni muutenkaan. Jos omaisuutta on hankkinut, on sen hoitokustannuksista mielestäni myös itse vastattava, ilman valtion tukieuroja. Ei vuokra-asuntoihinkaan saa kai maalaustukia tai muuta vastaavaa.

Minusta hirville saisi tarjota lopullista ratkaisua ja ampua niiden määrän neljännekseen tai kolmannekseen nykykannasta. 1960-luvun taso oli metsien kannalta kestävä.

Hirvimiehillä olisi tuossa puuhaa, mutta koska se ei tunnu heiltä onnistuvan, olen miettinyt myös anarkistisempaa vaihtoehtoa. Olen ajatellut, että houkuttelen hirvet lähialueelta männikköön karsituilla tuoreilla männynoksilla ja ammun ne lannoitteeksi tuleville puusukupolville.

Parhaimmillaan yhdeksän hirven porukka on ollut ruokailemassa pystykarsitussa männikössä, kun traktorilla ajaa rankakuorman kanssa ohi.

Toinen vaihtoehto olisi lisätä susien määrää vaikkapa aluksi 2 000 yksilöön ja antaa niiden syödä hirvet pois. Luonnontieteilijänä olisi mielenkiintoista seurata metsässä susien jälkiä hirvien jälkien perässä.

Suurpetojen metsästykseen en olekaan lupia antanut siinä toivossa, että pedot palaisivat vähitellen tasapainottamaan eliökuntaa.