
TOTO-MIES ON ERIMIES
”Ihan ensimmäiseksi pitää määrittää se rahamäärä, mikä on vara hävitä niin, ettei talous kaadu ja saa kaurapuuron keitettyä vielä seuraavana aamunakin.”Täyttä ravia
”Toto-peli on eri mieltä olemista”, sanoo ravipeleistä elantonsa hankkiva Kari Linna.
TEKSTI: Antti Savolainen KUVAT: Timo Heikkala
Perhe veti pidemmän korren
Ravilähtöihin pelattiin viime vuonna Suomessa totoa lähes 163 miljoonalla eurolla.
Fintoton järjestämän toto-pelin lisäksi Veikkaus tarjoilee keskiviikkoisin V5-pelin, jota pelattiin viime vuonna 26 miljoonalla eurolla, ja 30 miljoonalla pelatun V75-pelin lauantaisin.
Oululaisella Kari Linnalla on kokemusta ja näkemystä ravipelaamisesta lähes 30 vuoden ajalta. Voitolle hän on päässyt ravipeleistä joka vuosi vuodesta 1985 alkaen.
Entinen ammattipeluri on jättänyt oman pelaamisen nykyään hieman vähemmälle, mutta myy tietotaitoaan muiden käyttöön omistamansa vihjepalvelun Voittolinjan kautta.
Ravipelaamisen syvimmän olemuksen Linna tiivistää pariin lauseeseen.
”Se vaatii sellaista siviilirohkeutta ja kanttia olla eri mieltä. Kun peli ei osu, niin pitää ottaa se kavereiden kuittailu vastaan, mutta osuman tullessa nauraa matkalla pankkiin. Toto-peli on eri mieltä olemista.”
Näillä ohjeilla voitolle
Urheiluvedonlyönnin piirissä raviurheilu on oma lukunsa.
”Ratkaiseva ero on se, että raveissa voimasuhteet muuttuvat paljon herkemmin. Kärjistetysti sanottuna yksittäinen muutos jonkin joukkueen kokoonpanossa ei juuri vaikuta joukkueen menestykseen. Jos taas raveissa iso suosikki ontuu ennen lähtöään, se on rahanarvoinen tieto.”
Toinen ratkaiseva ero esimerkiksi pitkävetoon on Linnan mukaan se, että hevosvedonlyönnin todennäköisyyksiä on äärimmäisen hankala mallintaa tietokoneohjelmilla.
Miksi taitava mies sitten jakaa näkemyksiään toisille, eikö ne kannattaisi pitää omana tietonaan ja kääriä rahat taskuun?
”Aikanaan elätin itseni pelkästään raveja pelaamalla. Lähinnä siinä piti todistaa itselleen ja ehkä parille läheiselle, että sillä voi elää. Se oli kuitenkin äärimmäisen raskasta ja yksinäistä aikaa. Jokainen ilta olin menossa jossain päin Suomea, eikä elämään mahtunut oikeastaan mitään muuta.”
Nyt pelaaminen on jäänyt vähemmälle. Linna haluaa ennemmin viettää työpäivän jälkeen aikaa vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa kuin ravilähtöjä seuraten.
”Teen vihjeitä ja hankin viime hetken lämmitysajohavaintoja hyvältä avustajaverkostoltani asiakkaitani varten. Uskon vilpittömästi, että tämä on se juttu, missä minä olen hyvä. Moni asiakkaista on siinä tilanteessa, että he haluavat pelata, mutta heillä ei ole riittävästi aikaa taustatiedon hankkimiseen ja kerrointen seuraamiseen. He haluavat valmiin paketin.”
”Itse pelaisin etenkin kansainvälisille vedonvälittäjille isojakin summia, mutta he tuntevat minut eivätkä halua ottaa vetojani vastaan. Kotimaan toto-pelien kertoimien kehittymistä taas pitäisi seurata silmä kovana arki-iltaisin juuri siihen aikaan, kun lapset ovat menossa nukkumaan. Sen ajan haluan pyhittää heille. Lisäksi minusta tuntuisi vähän oudolta pudottaa omilla peleilläni niiden hevosten kertoimia, joita suosittelemme asiakkaillemme. ”
Ensimmäinen peli osui
Pyynnöstä Linna listaa hieman ohjeita voitolliseen ravipelaamiseen. Aiheesta riittäisi juttua epäilemättä pienen romaanin verran, mutta jo tiivistetyssä versiossa on pureskeltavaa kokeneemmallekin pelaajalle.
”Ihan ensimmäiseksi pitää määrittää se rahamäärä, mikä on vara hävitä niin, ettei talous kaadu ja saa kaurapuuron keitettyä vielä seuraavana aamunakin. Toinen avainasia on pitkäjänteisyys ja hyvähermoisuus niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Ettei tule ylilyöntejä suuntaan taikka toiseen. Vuosi on oikeastaan lyhin jakso, millä kannattaa arvioida oman pelaamisen tuloksellisuutta.”
Hevosiin liittyen periaatteita on kolme. Painoarvoa niille antaa se, että Voittolinja on kerännyt ja kerää edelleen tietokantaa tuhansista eri hevosista ja niiden suorituksista.
Orit ja ruunat ovat suoritusvarmempia kuin tammat. Linnan mukaan tamma pettää keskimäärin kerran viidestä.
”Pelkästään oreja ja ruunia pelaamalla saa etua muihin pelaajiin nähden, se on kylmä fakta.”
Tauolta tulevia hevosia on syytä varoa. Normaaliin rytmiin pääseminen voi viedä hevoselta useamman kilpailun. Hyväkin hevonen voi olla, osittain tauon syistä riippuen, aivan erilainen kuin ennen taukoa.
Myös laukkaherkkiä hevosia kannattaa karttaa. Hevonen voi olla kyvykäs, mutta laukalle sortuminen aiheuttaa useimmiten täystuhon pelaajalle.
”Jo näitä periaatteita noudattamalla on mahdollista pelata voitollista peliä. Kun nuo hevoset on vetänyt yli ohjelmasta, niin vaihtoehtoja on jäljellä sen verran vähän, että loppupähkäily on paljon helpompaa.”
Kolme kuukautta makkarana
Raviurheilun pariin Linna tuli lukiopoikana 1980-luvun alussa. Hän oli kiinnostunut urheilusta ja vedonlyönnistä, joita saattoi siihen aikaan yhdistää lähinnä vakioveikkauksessa. Pitkävedosta ei kukaan ollut vielä kuullutkaan.
Heti ensimmäinen kaksari viiden markan panoksella toi tiliä 25 markkaa. Oikea yhdistelmä oli Lapin-Poika-Jontori.
”Mielsin ravit heti enemmän urheiluksi kuin pelkäksi vedonlyönniksi. Näkökulmani raveihin on entistä enemmän urheilun kannalta.”
Nykyään yhä useampi pelaa internetin kautta ja seuraa ravit kotisohvalta käsin. Linna pitää nettiä hyvänä välineenä, mutta harmittelee samalla kontaktin menettämistä urheiluun ja jaloon eläimeen.
”Kannattaisi käydä paikan päällä ja kurkata sinne varikollekin. Silloin näkisi paremmin sen valtavan työmäärän, joka hevosten eteen tehdään, ja varikollakin siitä näkyy vain pintaraapaisu. Se toisi tiettyä nöyryyttä monelle pelaajalle.”
Lajin suola hevosten ja pelin ohella ovat eittämättä myös sen parissa pyörivät värikkäät persoonat. Linna muistelee hymy huulilla kahvitaukoa nyt jo edesmenneen ravivalmentaja Pentti Mannisen tallilla.
”Niitä kahvikuppeja ei pesty koskaan. Kun niihin kaatoi kahvia, kuolleet kärpäset nousivat pinnalle. Aloin sihdata niitä pois, mutta Pena huomasi sen ja mörähti, että hyvää se lihakeitto sinullekin, Kari, tekee.”
Linna on vihkiytynyt lajiin myös hevosenomistajana. Sillä saralla häntä on sivelty viime vuosina onnettaren silkkiturvalla. Hänellä on tällä hetkellä osuus 13 hevosesta, joista paras on Target Hoss, tärkeimmät Suomessa syntyneiden lämminveristen ikäluokkakilpailut, Derbyn ja Kriteriumin, voittanut tamma.
Linna kehuu kimppaomistamista kivaksi ja sosiaaliseksi toiminnaksi, kun mukana on samanmielisiä ihmisiä ja homma toimii. Omistajuuden ensi metreillä sen sijaan tuli kaviota päähän.
”Ensimmäinen osuus hevosesta minulla oli joskus 90-luvun puolivälissä. Hevonen ei pärjännyt oikein mitenkään, ja pian kimpanvetäjä ihmetteli, että miksi sinä Kari oikein maksat näitä hoitomaksuja, kun hevonen on ollut jo kolme kuukautta makkarana...”
”Se vaatii sellaista siviilirohkeutta ja kanttia olla eri mieltä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


