Ei mitään normi-pirkkoja

Virkkukoukkusen tekstiilit ovat kaikki uniikkikappaleita. Jokaisessa on omanlaisensa kikerrys. 

Mari Pellinen tekee tuotteita pienissä sarjoissa, joten tylsistymään ehdi. ”Tänään on punainen päivä - tai tunti,” hän tuumaa. 

Tiina Kärkäs saa kankaan heräämään henkiin parissa minuutissa. 

Iri Honkanen on tottunut koukkusfanien haltitoitumiskohtauksiin Virkkukoukkusen puodissa. 

Mie oon nii mainio et miut pitäs ehkä kieltää lailla – Oon fyysisesti aikuine mut henkisesti teini – Lentäminen on asennekysymys.

Heitot Virkkukoukkusen laukuissa, pussukoissa ja muissa tuotteissa saavat viipyilevän hymyn huuleen. Mistä näitä letkautuksia oikein tulee?

”Tekstit on normaaleista keskusteluista, kun joltakin lörpähtää suustaan jotain hauskaa. Siinä vaiheessa kun sanon, ’haa, tää on ihan kirjamatskuu’, kaverit tietää, että lausahdus menee muistikirjaan ja saattaa päätyä hieman mukailtuna hulppeen hippa-Hilman sanomaksi”, kertoo Virkkukoukkusen perustaja Tiina Kärkäs.

Virkkukoukkusen tehokolmikko, Tiina Kärkäs, Iri Honkanen ja Mari Pellinen kokevat tavallaan olevansa mukana nykyaikaisissa kansanrunouden keräämistalkoissa. Ideoita ilmestyy myös lehdistä, kirjoista tai vaikka lauluista.

”Usein ne saattavat olla väärin luettuja, väärin ymmärrettyjä ja tai muuten vaan päässä vääntyneitä ajatuksia. Esimerkiksi idea lausahdukseen: ’Saatan vaikuttaa itepäiseltä mut oikeest oon vaa voimakastahtone’ on lähtösin yhestä parisuhdeohjelmasta”, Tiina paljastaa.

Tiinan pullukat muistikirjat ovatkin melkoisia aarteita. Letkautuksen yhteydessä on yleensä maininta, kuka niin on sanonut, milloin ja missä yhteydessä. Lisäksi sivuille on taltioitu muun muassa valokuvia, lehtileikkeitä, servettejä ja kauppakuitteja. Kaikkea mahdollista.

Tämän vuoden kuuminta hottia on ollut teksti: ”Mie en ookkaa mikää normipirkko”. Vanha teksti on kaivettu esiin muistikirjojen kätköistä.

Silti kunnia kaikkien letkautusten äidille. ”Vuosituhannen alussa meillä oli ihan mahottoman mainioita höpöttävä Minnis töissä, ja hänen hilpeitä tokaisujaan alettiin kirjottaa muistiin. Kaupan takahuoneen seinälle kertyneet laput naurattivat myös asiakkaita. Heräsi kysymys, miten tekstejä voisi hyödyntää laajemmin ja jakaa tätä hauskuutta eteenpäin,” kertoo Tiina.

Tältä pohjalta tehtiin ensimmäiset kokeilut t-paitoihin. Asiakkaat innostuivat niistä, vaikka kesästä ei ollut tietoakaan. Pikkuhiljaa piirrettyjen tekstillisten tuotteiden valikoima on laajentunut monenlaisiin pussukoihin, kasseihin, keittiötekstiileihin ja vauvanvaatteisiin. Uusimpana aluevaltauksena ovat painotuotteet kuten postikortit, magneetit ja julisteet.

Iri sanoo, että pienestä puodista on tullut miltei pyhiinvaelluskohde koukkusfanien keskuudessa. Hän saa vastata lähes päivittäin kysymyksiin: ”Sieks se oot se taiteilija? Täälläks nää tehhää? Onks tää SE paikka?”

”Aiemmin uniikit tuotteet tehtiin myymälän takaosassa, mutta toiminnan kasvaessa tarvittiin erillinen työhuone,” kertoo Tiina.

Kassit ja tyynyliinat ompelutetaan alihankintana Lappeenrannassa. Osa keittiötuotteista ja muun muassa lasten bodyt tulevat Tanskasta ja Ruotsista, sillä kotimaisia Virkkukoukkusen käyttöön sopivia ei ole löytynyt.

”Piirretyt tekstiilit syntyvät tekovaiheessa, niitä ei hahmotella etukäteen. Mie maalaan päät, Tiina piirtää hahmon ja kirjottaa tekstin. Suurimpaan osaan tekstiileistä tehdään vielä kuviointia eli ne kikerretään. Mie oonkin varmaan maailman ainoo kikertäjä”, arvelee Mari.

Työ vaatii myös eri vaiheiden välillä kuivumisen sekä lopuksi värien kiinnittämisen prässäämällä. Sivullisesta kassin kupeessa olevat beessinväriset täplät näyttävät lähinnä kummallisilta tahroilta, mutta Iri tokaisee vierestä, että yhden ison ja kahden pienemmän täplän perusteella pystyy jo hahmottamaan, millaiseen asentoon hahmo asettuu.

Tiina saa kankaan heräämään henkiin parissa minuutissa. Painotuotteisiin Tiinan paperille piirtämät hahmot saadaan seikkailemaan kuvankäsittelyohjelman avulla. Korttien ja muiden painotuotteiden suunnitteleminen tuo myös mukavaa vaihtelua uniikkitekstiilien piirtelyyn.

Kaikki Virkkukoukkusen tekstiilit siis piirretään, maalataan ja kikerretään kahden naisen voimin?

”Juu. Yleensä tehdään iso pätskä kerralla, mutta tekstit, asennot ja värit vaihtelevat. Jokaisesta tuotteesta tulee siis uniikki ja erilainen. Toisia tekstejä saatetaan tehdä paljon, kun taas joitakin pulpahtaa maailmaan vain muutamia kappaleita,” naiset selventävät.

Tehokolmikko on tutustunut töiden merkeissä, kun Iri ja Mari ovat olleet harjoittelussa Tiinalla. Kaikki ovat valmistuneet Lappeenrannan käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta. Kaikki ovat nyt siis omalla alallaan, vaikka eivät ammattinimikkeitään vastaavia töitä teekään. Koulussa opetetuista taidoista on käyttöön otettu ne tärkeimmät.

”Mari on kuin kloonattu mie kun miul ei oo kaheksaa kättä”, Tiina naurahtaa.

”Hää kikertää kuviot itsenäisesti, en mie kontrolloi jokaista pimpulan paikkaa eikä kyl oo tarviskaan. Mari osaa tehä tuotteista just iha koukkusen näkösii”, hän jatkaa.

Kolmikon jäsenet ovat hyvin erilaisia, mutta täydentävät loistavasti toinen toisiaan. Ahkeria ja luovia he ovat kaikki.

”Mari on porukan Jeeves. Häneltä hoituu kaikki. Iri puolestaan on tarkka boheemi, jota kiinnostaa taulukot ja tietsikka, joten on luonnollista, että hän vastaa laskutuksesta, jälleenmyynnistä ja muista paperiasioista. Irin duunia on myös nettisivujen hoito sekä asiakkaiden palvelu puodilla. Ja mie, no mie olen mie, teen, visioin ja kehittelen yritystä eteenpäin”, kuvailee Tiina.

Hänen haaveensa on ollut aina saada keskittyä piirtämiseen ja Virkkukoukkusen luotsaukseen. Pyöreäpäisiä hahmoja hän kertoo piirtäneensä koko ikänsä. Äiti on tallettanut Tiinan piirroksia useita mapillisia. Hahmoja löytyy sekä omien että koulukavereitten kirjojen marginaaleista.

Tiina ei ole laskenut, kuinka monta työtä hänen käsiensä kautta on kulkeutunut. Paljon niitä on joka tapauksessa. Yksinomaan tiskirättejä Tiina toteaa kirjoittaneensa vuodessa viitisen tuhatta.

”Omiin tuotteisiin on ihana törmätä kotipaikkakunnalla ja muuallakin. Jos nään kassini liikkuvan kaupungilla, koitan salaa vakoilla mitä siinä lukee. Samaa olen kuullut asiakkaidenkin tekevän.”

”Elävästi muistan, kun semmoinen iäkäs, tyylikäs leidi käveli Helsingissä vastaani. Hänel oli kauppakassina ’Mie saatan lähtee Karjalast mut Karjala ei lähe miust’ -ostoskassi. Siinä vaiheessa olisi tehnyt mieli kiljua ja mennä sanomaan rouvalle, ett hei, siul on miun tekemä kassi!” heittää Tiina.

Hän on iloinen, että kaiken ikäiset ihmiset – sekä miehet että naiset – ovat ottaneet Virkkukoukkusen tuotteet omakseen.

”Myös ulkomaalaiset ovat innostuneita tuotteistamme, vaikka emme ihan täydellisesti tekstejämme heille onnistuisi kääntämäänkään. Iloiset kuvat ja värikäs meininki puhuvat puolestaan”, sanoo Iri.

Tiina sanoo olevansa onnellinen, että on saanut työn josta nauttii, sekä Irin ja Marin kaltaiset mahtavat ihmiset tekemään Koukkus-touhua hänen kanssaan.

Yritys on kasvanut omaan tahtiinsa pikku hiljaa. Imatralla toimivan kaupan lisäksi jälleenmyyjiä on runsaasti eri puolilla Suomea. Oma nettikauppa on aukeaa syksyllä.

”Tää käsityöyritys kirmaa eteenpäin ilomielellä. Meil nääs ’keikkaa pukkaa ja supikkaat suttaa’, kuten tuotteistammekin voi huomata”, Tiina kiteyttää.

Kikerryksen kuningattaret