Onko asuntojen ”tarjouskauppa” reilua?

Nyt asuntomarkkinoijilla on uutuutena niin sanottu tarjouskauppa, jolla tarkoitetaan sitä, että asunnolle annetaan julkisesti lehti- ja internetmainoksissa lähtöhinta, josta ostajat nostavat huutokaupan tapaan vuorotellen hintaa ylöspäin, ja asunnon myyjä (ja kiinteistönvälittäjä) päättävät sen, millä hinnalla myyjä asunnon myy.

Mietitäänpä hieman:

Jos asunnon lähtöhinta tällaisessa ”huutotarjouskaupassa” on esimerkiksi 100 000 euroa, niin ostaja A tarjoaa siitä 101 000 euroa, ostaja B 102 000 euroa, ostaja C 103 000; ja kierros alkaa ehkä alusta ja ostaja A tarjoaa 104 000 euroa, johon ostaja B 105 000 euroa...

Kierros jatkuu, ja jatkuu. Mutta kuinka kauan?

Edellä mainittu huutokauppakierros jatkuu juuri niin kauan kuin asunnon myyjän ja kiinteistönvälittäjän asunnolle asettama tavoitehinta on saavutettu.

Juuri näinhän tapahtuu normaalistikin kiinteistönkaupassa: samassa esimerkissä voisi olla se tilanne, että samalle asunnolle on normaalikaupassa asetettu hintapyynnöksi 112 000 euroa, ja myyjä ja kiinteistönvälittäjä ovat sopineet, että jos ostajalta tulee tarjous hintahaarukkaan 101 000 – 112 000 niin kauppa syntyy.

Mikä on siis näiden kauppatapojen ero ja keitä ne palvelevat?

Tällaisessa ”huutotarjouskaupassa” hinta voi nousta pahimmillaan määrättömästi, jos tarjouksiaan nostavia ostajia riittää jonoksi asti. Aluksi tällainen järjestelmä palvelee myyjää korkeamman hinnan muodossa ja välittäjää korkeamman välityspalkkion muodossa, koska välityspalkkio on yleensä prosenttipalkkio toteutuvasta myyntihinnasta, mutta kun tällainen järjestelmä vakiintuu se voi nostaa osaltaan huomattavasti jo nykyisinkin kalliiden asuntojen hintoja.

Tätä menoa meille on Suomeen tulossa ihan itse tehty asuntokupla, jota toivottavasti muut euromaat tulevat jelppaamaan, kun tämä kupla puhkeaa.

Ehdotankin, että asuntomarkkinointiin luodaan reilun asuntokaupan malli, jossa asuntoja markkinoidaan etukäteen sovitulla hintahaarukalla. Esimerkiksi edellä olevassa tapauksessa asuntoa myytäisiin hintapyynnöllä 112 000–101 000 euroa.

Siinä asunnon myyjä, välittäjä ja ostaja sopivat hinnan huomioiden asunnon vapautumisaika, maksuaikataulu ynnä muut ”liikkuvat ehdot” kuten nykyisessäkin hintapyyntölähtöisessä asuntokaupassa.

Tällainen asuntojen reilukauppa ei nosta aiheettomasti asuntojen hintoja ja se ei aiheuta hallitsemattomia seurausvaikutuksia yhteiskuntaamme.

Ottakaapa kiinteistönvälittäjät kantaa asiaan.

Me kaikki kuluttajat asuntomarkkinoilla – erityisesti asunnon myyjät – ratkaisemme, mikä kauppatapa vakiintuu käyttöön: samaan aikaan kun asunnon myyjä voi olla ostaja itsekin, uutta asuntoa ostaessaan.

Vilkasta ja reilua asunnonvaihtokesää!