Kevään juoma elää muistoissa
Konginkankaan Liimattalan kylällä asuva Sakari Niskanen, 86, muistaa ajan, jolloin lähiseudun metsät kuhisivat korpikemistejä. Joissain syrjäkylissä myytiin pontikkaa joka mökissä.
1960-luvulla moni pienviljelijä eli köyhyyden ja työttömyyden keskellä. Usea hankki toimeentuloa pontikkaa kauppaamalla.
”Pontikka ei ollut pelkästään köyhien juoma. Juojia löytyi yhtä lailla valtion virkakoneistosta. Yksi meidän kylän kirkonmies ajoi joka sunnuntai saarnan jälkeen Peräpohjan kylälle juomaan”, Sakari Niskanen muistelee suu virneessä.
Niskanen, entinen pienviljelijä, joi itsekin pontikkaa, mutta ei ongelmaksi asti. Moni hänen aikalaisensa ryyppäsi itsensä hautaan parhaassa työiässä.
”Ennen vanhaan oli kovia ryyppymiehiä, mutta sitten ne tekivät kahta kauheammin töitä. Silloin ei joudettu makaamaan.”
Virkavalta suhtautui ankaralla kädellä pontikankeittäjiin. Niskanen muistaa kuinka poliisietsivät hakivat keittäjiksi epäiltyjä autoajelulle ja yrittivät saada heidät tunnustamaan.
”Eivät ne saaneet heppuja tunnustamaan, vaikka antoivat pamppua. Viinankeittäjät olivat niin kovapäistä ja elämän kovettamaa porukkaa, että he eivät pampusta piitanneet.”
Myös häpeärangaistuksia annettiin. Konginkankaalla poliisit marssittivat keittämisestä kärynneitä pitkin kylänraittia peltiset pontikkavehkeet selässään.
”Eräs keittäjä sanoi, että muuten ei olisi hävettänyt, mutta kun sattui niin huonot vehkeet mukaan”, Niskanen nauraa.
Niskasen muistelee lämmöllä kylän entistä nimismiestä ”Kauppis-Jussia”, joka piti köyhien kyläläisten puolia.
”Jussi ei osannut kirjoitella sakkoja. Eräälle mummolle se oli sanonut, että keittele rauhassa kotonas. Älä mee turhaan mettään, kun asut niin korvessa.”
Pontikka oli vahvassa roolissa Sakarin pikkuveljen Mikko Niskasen ohjaamassa Kahdeksan surmanluotia -elokuvassa.
Sakari Niskanen näytteli poliisia elokuvan ikimuistoisessa kohtauksessa, jossa pontikankeittäjät jäävät kiinni rysän päältä.
”Pontikankeittoa kuvattiin Peräpohjan korvessa ja Sumiaisten mäellä. Mikko (Niskanen) ja Paavo (Pentikäinen) keittivät ihan hyvää ainetta, vaikka vehkeet olivat alkeelliset.”
Elokuvantekijöillä ei ollut erikoislupaa pontikanvalmistukseen. ”Surmanluodin” ilmestyttyä poliisit yrittivät saada Mikko Niskasta ja elokuvassa keittäjää näytellyttä Sulo Hokkasta tilille rikoksesta.
Kuuluisalla elokuvaohjaajalla oli kuitenkin vaikutusvaltaa. Mikko Niskanen otti puhelun Keski-Suomen silloiselle maaherralle ja entiselle sisäministerille Artturi Jämsènille. Kuulustelut loppuivat kuin seinään.
Niskanen sanoo, että pontikka on kevään juoma. Hän muistelee, kuinka keväisin pontikankeittäjät valtasivat suojaisat purojen ääret.
”Eräs keittäjä tapasi sanoa, että köyhän kesä alkaa siitä, kun lehti tulee puuhun, aurinko paistaa, linnut laulavat ja torvesta rupeaa tippumaan pontikkaa.”
JOUNI HIRN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
