Kiteeläinen kiitäjä

Espanjan-leirillä keli- ja maasto-olosuhteet olivat motocrossiin ihanteelliset. Samuli arte 

Voisi luulla, että moottoriurheilussa ratkaisee moottori. Mutta se on vain välttämätön osa kokonaisuutta. Tarvitaan paljon muuta.

”Motocrossissa kone ei vie miestä vaan mies konetta”, sanoo 18-vuotias lajin lupaus, kiteeläinen Toni Koskinen.

Ajajan täytyy hallita oma mielensä ja oma kehonsa, jotta hän saa hallintaan koneensa, jonka selässä kiertää 1,5–2 kilometrin ajorataa. Kilpailupäivinä harjoitukset ja aika-ajot mukaan lukien rankkaa rataa kierretään ainakin puolentoista tunnin ajan.

Motocross-pyörässäkään tärkeintä ei itse asiassa ole moottori, vaan iskunvaimentimet. ”Oikeat iskunvaimentimet ja niiden säädöt radan vaatimusten mukaan ovat onnistuneen kisan edellytys”, sanoo nuori motocrossari.

Motocross valikoitui Koskisen harrastukseksi 7-vuotiaana, kun kaveri ajoi ja piti päästä kokeilemaan. Ajan myötä harrastamisesta on kehittymässä täyspäiväistä harjoittelua vaativa kilpailu-ura.

Tänä keväänä Koskinen on harjoitellut Espanjan Malagassa ja Belgiassa. Latvian leiri on huhtikuussa.

Koskisen tavoitteena on EM-taso, päästä ajamaan Eurooppaan. Hollannissa ja Belgiassa ajetaan kovia kisoja.

”Niissä hyvälle ajajalle maksetaan jo siitä, kun hän saapuu paikalla, saati sitten kun menestyy. Palkkiot ovat sitä luokkaa, että ammatikseen voi ajaa”, Koskinen kertoo.

Tuleva kilpailukausi käynnistyy SM-tasolla huhti–toukokuun vaihteessa. MX2-sarjassa kisoja on kaikkiaan kuusi. Lisäksi neljä countrycross-kisaa.

Koskinen ajaa alkavan kauden Jokikone KTM Racing Teamissa ja edustaa kasvattajaseuraansaa Kiteen Moottoripyöräklubia.

Kiteellä lajin harjoittelumahdollisuudet ovat Koskisen mukaan hyvät. Tolosenmäen autoilun, ilmailun ja moottoriurheilun keskus AIMO on tarjonnut Tonille hyvät puitteet harrastukselle.

Imatran radalle ja talvella hallille matkaa kertyy kuitenkin 130 kilometriä suuntaansa. Liikkumista helpottaa huhtikuussa siintelevä oma ajokortti.

Kunnon pyörä, hyvä kunto ja huoltotiimi ovat menestymiset tärkeimmät edellytykset.

Motocross-pyöriä Koskisella menee kilpailukaudessa pari kolme. Yhdellä pyörällä ajetaan keskimäärin 80 tuntia ja sitten pyörä kierrätetään vähemmän vaativaan harrastajakäyttöön. Aloittelija pääseekin lajiin mukaan kohtuukustannuksilla, kun hyödyntää käytettyjä varusteita.

Kunnon suhteen keskeistä on oman kehon hallinta, joka varmistaa hyvän koordinaation radan hypyissä, urissa ja röykyissä. Tarvitaan myös riittävästi voimaa koneen hallintaan ja kisakestävyyteen.

Kunnon hankinta vaatii pitkäkestoista harjoittelua. Peruskuntokaudella harjoittelua on kuutena päivänä viikossa, yhteensä 13–15 tuntia. On tärkeää, että harjoittelu on monipuolista, siksi ohjelmaan kuuluu juoksua, pyöräilyä, hiihtoa, uintia.

Oman tiimin tärkeyttä ei voi yliarvioida. Tonin tärkein tuki löytyy perheestä, johon kuuluvat isä Mika, äiti Tiina, sisaret Tiia ja Kiia.

Lajina crossi on siinäkin mielessä hyvä, että ollaan väkisinkin koko perheen kanssa yhdessä.

”Yhdistää koko perhettä”, vahvistaa Tiina-äiti.

Mika-isälle kertyy vuodessa auton mittariin 50 000 kilometriä pojan harrastuksen myötä.

Sisaret ovat valinneet moottoripyörän sijasta alleen hevoset. Niitä perheen kotitilalla on kolme, kaikki kotona syntyneitä.

Toni käy Kiteen lukiota, yo-kirjoitukset ovat suunnitelmissa ensi keväänä.

”Koulu on joustanut hyvin”, Koskinen kertoo. ”Siinä on varmastikin auttanut kun koulumenestys on ollut hyvä.”

Kiteen lukion rehtori Kyösti Värri vahvistaa tämän. ”Jos oppilas huolehtii opiskelustaan harjoitusleirien tai kilpailumatkojen aikana, on koululla valmius joustaviin ratkaisuihin ja yksilöllisen lukiopolun suunnitteluun.”

Tämä koskee tietysti muitakin kuin urheilijoita. Myös musiikin puolella on kilpailumatkojen osalta joustettu.

Ympäristöasiat nousevat aina esiin keskusteltaessa moottoriurheilusta. Suomen Moottoriliitolla on ohjeet lajin ympäristövastuusta.

Ympäristöhaitoista yksi on ääni. Moottoriratoja on lopetettukin ja lupaehdot ovat tiukat.

Motocross-pyörien äänenvaimentajat tarkistetaan joka kilpailuun, ne leimataan ja niitä ei voi vaihtaa. Melumittaukset tehdään kaikissa kilpailuissa.

Radalla kilpailutoiminnan ympäristöturvallisuutta varmistetaan käyttämällä huoltomattoja varikkoalueella. Joillakin radoilla esimerkiksi Kiteellä on kesän aikana kolme hiljaista viikkoa.

Lajissa on toki omat vaaransa. Jo vauhti tuo vaaraa. Radalla on hyppyjä, röykkyjä, uria. Vauhti on tosin hitaampaa kuin miltä se näyttää, keskinopeus kisassa on määritelty enintään 50 kilometriksi tunnissa ja huippuvauhditkin ovat korkeintaan vähän yli 100 kilometriä tunnissa.

Loukkaantumisia tietysti sattuu, eivätkä ne ole aina omasta ajamisesta johtuvia.

Koskisellekin niitä on osunut, mutta mieleen ei ole tullut kilpailu-uran lopettaminen. Laji pitää omanaan.

”Minua lajissa viehättää sen monipuolinen vaativuus, koskaan ei ole valmis. Aina riittää parannettavaa”, Koskinen pohdiskelee.