Kyläteiden sitkeä sissi keräsi jättipotin

Kuva: Johannes Tervo 

Lukijalta

Tällä kertaa Kantrin paras-juttu kisassa nousi selkeästi yksi juttu ylitse muiden: Kyläteiden sitkeä sissi vei valtaosan äänistä, se sai reippaasti enemmän ääniä kuin kaikki muut jutut yhteensä. Silti paras juttu -ääniä tuli myös muille jutuille. Toiseksi eniten ääniä sai Arkku kertoo tarinan ja kolmanneksi maitojuttu Kansallisjuomaa.

Kantrin toimitukselle työn kohokohtia on lukijakirjeiden ja korttien lukeminen. Lämpimät kiitokset jälleen kaikille kirjoittajille!

Huuhkajavuorella-kirjat arvottiin seuraaville:

Päivi Loippo, Kinnulanlahti

Juha Paananen, Vesanto

Riitta Kumpulainen, Helsinki

Paras juttu oli mielestäni artikkeli kauppa-autoa ajavasta miehestä. Tippa tuli silmäkulmaan useaan otteeseen lukiessani hänen tarinaansa. Vielä löytyy hyvyyttä ja muiden huomioonottamista.

Pidän erittäin paljon Kantri-liitteestä, se tulee luettua yleensä kannesta kanteen.

Kantri on ehdottomasti kuukauden kohokohta. Tällä kertaa minulle mieleisintä luettavaa oli Kyläteiden sitkeä sissi. Tuli mieleen ne ajat, kun aurinkoisena kesäpäivänä istuin mummolan tienhaarassa isolla kivellä markan raha kourassa odottamassa kauppa-autoa, jätskiostoksille menossa. Naapurin vanha emäntä oli tullut myös paikalle ja vaihtoi kuulumisia mummon kanssa. Ei ole enää mummoa eikä naapurin emäntää, itse asiassa kumpikin tila on kesämökkikäytössä. Eikä ole sitä kauppa-autoakaan. Harmittaa, ettei omat lapset saa tällaisia arkisia elämyksiä kokea enää.

Kantri meni tällä kertaa sitten eteenkinpäin. Itse asiassa tuli Maaseudun Tulevaisuudelle uusi tilaaja sen myötä. Meille Maaseudun Tulevaisuus alkaa olla muuten tarpeeton, mutta Kantria lukisin edelleen mielelläni. Laittakaa nyt hyvät ihmiset se myös erilliseen myyntiin! Vaikka irtonumerona tai sitten kunnolla ihan erikseen tilattavaksi. Voisihan siitä pyytää ihan kohtuuhyvän hinnan, kun on ollut hyvin tehty ja mielenkiintoinen, siis varmasti hintansa väärti.

Kantria kanssa

Kyläteiden sitkeä sissi oli paras juttu. Sykähdyttävän mielihyvän tuottavaa on lukea vielä näitä sosiaalisen työn sankareista, suurista ikäluokista heitä vielä löytyykin. Pahoin pelkään vastaavien toimijoitten nuoremmissa ikäluokissa käyvän vähäisemmäksi. Toivottavasti olen sen suhteen esittämässä virhearvion.

Kauppa-autonkuljettaja Reijo Rauma on ilmeisesti nähnyt läheltä suomalaisen hyvinvoinnin voimakkaan kehityksen ja sittemmin 90-luvulla alkaneen erityisesti maaseudun taantuvan suunnan. Mikä sinänsä on valitettavaa ja näin käytännön auttaminen jää monesti vain yksittäisille vastuunkantajille lähimmäisistämme.

Kyllä Kantriin on valikoitunut paljonkin erittäin laadukkaita ja mielenkiintoisia artikkeleita.

Olavi Kokkinen, Kanninkoski

Kyläteiden sitkeä sissi oli ihana juttu. Jo vuosikymmeniä sitten kävin mummulassa kesäisin kauppa-autolla Siikaisten Petkeleessä Satakunnassa. Odoteltiin maitolavalla sillan pielessä... Näen silmissäni koiranputken valkoisen vaahdon ja haistan kesäpäivän, vieläkin.

Kaino Noponen, Pukkila

Kyllä myymäläauto toi mieleen lapsuuden maaseudulla, eli Kyläteiden sitkeä sissi oli paras juttu. Ei ollut kauppoja lähellä, ei autoa vanhemmillani, joten sieltä autosta haettiin se tarpeellinen, mitä maalaistalo ei tuottanut.

Eikä se ollut pelkkää ostamista, sillä keräsin äitini kanssa lähisuolta eräänä syksynä karpaloita, jotka myytiin myymäläautoon edelleen jonnekin toimitettavaksi. Saimme marjoja niin paljon, että niillä rahoilla ostettiin minulle uusi kaunis talvitakki. Tämä oli joskus 50–60 -lukujen vaihteessa.

Eipä ole enää myymäläautoa, mutta kyllä siellä syrjäkylilläkin soittaa nyt jäätelöauto, mikähän on 60 vuoden kuluttua?

Vuokko Hakala, Vantaa

Kyläteiden sitkeä sissi kolahti. Myymäläautot ovat palvelleet hyvin maalaiskylien asukkaita, kun kaupat loppuivat.

Varsinkin vanheneva väki on tarvinnut tätä palvelua. Autojen kuskit palvelivat hyvin henkilökohtaisestikin. Lukivat ostoslistat maitolaitureilta ja täyttivät ostoskassit määräysten mukaan. Ei tarvinnut odotella autoa. Kassin sai hakea, kun ehti.

Vahinko, että tässäkin palvelussa viimeisiä viedään.

Raimo Mäki

Helmikuun Kantrin juttu Kyläteiden sitkeä sissi toi mieleen mukavat reissut kauppa-autolle 80-luvulla äidin kanssa. Upeaa, että myymäläautoja kulkee vieläkin jossain päin Suomea!

Parhaita lapsuusmuistoja

Kantri on todella hyvä lehti, älkää vain lopettako sitä! Minuun kolahti ehdottomasti eniten juttu, joka kertoi Kyläteiden sitkeästä sissistä! Mikä tarina, mikä mies! Kyllä maailma olisi paljon parempi paikka elää ja olla, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin Reijo Rauma!

Toivottavasti myymäläauto saisi edelleen jatkaa toimintaansa, kun Reijo jää eläkkeelle!

Yksi monista lukijoista Varsinais-Suomesta

Helmikuun Kantrissa osui silmiin ensiksi kiva juttu lappajärveläisestä kyläteiden sitkeästä sissistä. Lapsuuteni kului sivukylällä, josta oli pitkät matkat kauppaan. Siksi kauppa-auto oli hyvin odotettu vieras pari kertaa viikossa. Myös omat lapseni myöhemmin kokivat ikimuistoisia hetkiä mumman kanssa lomiemme aikoina päästessään ostoksille autoon. Oli mukava lukea Kantrista, että tällaista palvelua on edelleen olemassa.

Oli lehdessä muitakin kivoja juttuja. Kiitos hyvästä lehdestä.

Maaseudun kasvatti

Helmikuun Kantrissa oli mielestäni paras juttu Kyläteiden sitkeä sissi. Paljon oli myös hyviä juttuja, muun muassa Kansallisjuomaa! Lehti tuli luettua alusta loppuun.

Kiitos hyvästä lehdestä.

Eeva Sairanen

Kantri-lehden ehdottomasti paras juttu tässä lehdessä on Kyläteiden sitkeä sissi. Hieno juttu täältä Etelä-Pohjanmaalta, ja suuret kiitokset ansaitsee Reijo Rauma joka tätä työtä tekee. Ja hieno asia, että te teitte hänestä jutun!

Juha Alaviitala, Härmä

Paras juttu helmikuun Kantrissa oli ehdottomasti juttu Kylätien sitkeä sissi. Tämä kirjoitus oli osoitus siitä, kuinka maaseudulla välitetään ihmisistä oikealla tavalla. Autetaan kun on tarvetta. Tulin oikein hyvälle tuulelle kirjoitusta lukiessani. Omassa kyläyhteisössäni kökkäperinne elää, tämä kylä valittiin vuoden kyläksi 2006.

Maalainen

Paras artikkeli on Kyläteiden sitkeä sissi, myymäläauton matkassa. Tässä todellinen palvelualttiuden oppitunti monille näennäisen kiireyden vaivaamille, vain omaa etua tavoitteleville nykyihmisille.

Jaakko Mäkelä, Längelmäki

Kantrin jutuissa helmikuulla kolahti suoraan sydämeen Kyläteiden sitkeä sissi.

Siinä oli sitä 50–60-lukujen romantiikkaa, välittämista ja kosketusta muihin ihmisiin. Ei ajatella vain itseä ja omaa napaa. Antoi paljon ajattelmista, kunpa Reijo Rauman kaltaisia toisista välittäviä olisi enemmän.

Eläkeläinen Pirkanmaalta

Kyläteiden sitkeä sissi – sydämellisestä ihmisestä sydämellinen juttu.

Marja Sipilä, Kaivanto

Parhaat jutut olivat Kyläteiden sitkeä sissi ja Arkku kätkee tarinan. Reijolle saa hattua nostaa niin monesti, että tukka lähtee. Arvokkaasta työstä kiitokset. Miten paljon arkut voisivat kertoa, on Amerikan matkat, morsiamen kootut kapiot ja mestarityönä tehdyt kirstut.

Uusia juttuja odotellen,

Irene Poikkimäki, Ainastalo

Kantrin paras juttu oli Arkku kätkee tarinan. Meilläkin on kotona perintöarkku, joka on mummoni kapiokirstu. Hänen isänsä oli ostanut sen tyttärelleen Pietarista 1800-luvulla.

Suvun perintö

Paras juttu oli Arkku kätkee tarinan. Muistan, miten ostin itselleni arkun, kun tulin maalaistaloon emännäksi. Se on paikallisella puuverstaalla tehty ja ainoa tyttäreni saa sen aikanaan minulta perinnöksi.

Käsityöperinteen vaalija

Monta juttua ihastutti, melkeinpä arvoin tämän: Arkku kätkee tarinan. Meidänkin suvussa on perintöarkku. Mikään juttu ei todellakaan vihastuttanut.

Tiia Kylänpää, Tuusula

Kantrista saattoi lukea erittäin paljon kansallisjuomastamme maidosta. Käyttövinkit muuhunkin kuin juomiseen olivat hauskoja.

Maidosta on moneksi!

Ulla-Maija Kuusela, Loimaa

Paras juttu viime Kantrissa oli maitoa käsittelevä juttu Kansallisjuomaa. Vielä kiinnostaisi saada tietää, mikä tekee luomumaidosta luomua. Ei niinkään lehmille syötetty rehu kiinnosta, vaan äitilehmä-vasikka-suhde, niiden jaloittelumahdollisuudet ja ulkonaolo ynnä muu.

Myös kauppa-autosta kertova juttu oli kiva. Kaiken kaikkiaan Kantri on kiinnostava liite!

Juuret Pohjanmaalla

Kansallisjuomaa – aitoa asiaa, kolahti heti, kun Kantri tuli esiin. Kansikuva jo puhutteli ja Ralli vielä höystää.

Entinen lypsäjä

Eniten kolahti entiselle ”tissinkoittelijalle” Pyhä lehemä. Olipa niin kivasti Lauri Tähkä ja Elonkerjuu -yhtyeen viljelijäjäsen esittänyt näkemyksiään hindujen maasta Intiasta, miten arvostettu eläin ihan oikee lehmä voi olla.

Mikäpä kauniimpi näky voi olla meilläkin kuin kesälaitumella tyytyväisenä märehtivä lehmä.

Tauno Tanskanen, Kontiolahti

Vaihteeksi oli taas niin paljon kiinnostavia juttua. Muotia suoraan maalta Landelooks-blogista oli mielestäni hyvä muistutus siitä miten maailma on muuttunut kertakäyttöyhteiskunnaksi. Muoti on kertakäyttöistä ja kulutamme valtavat määrät vaatteita vuosittain. Onneksi on ihmisiä, jotka viis veisaavat muotivirtauksista. Miksi emme saisi pukeutua niin kuin on hyvä jokaisen pukeutua? Ei maalla voi kulkea pellon laitaa korkkarit jalassa tai ainakin se on melkoisen hankalaa...

Päivi

Muotia suoraan maalta oli niin hauskaa ja mielenkiintoista luettavaa. Näihin kyseisiin muoti-ilmiöihin kun törmää päivittäin täällä landella. Suurin osa kuitenkin on sitä haalariporukkaa, joissa on varmasti helpoin työskennellä.

Hilkka Saarinen, Humppila

Kantri on todella monipuolinen ja mielenkiintoinen lehti, kiitos! Nyt kolahti uuden kolumnistin Juha Kuisman mainio kolumni.

Jorma Nerkko, Koria

Kyllä minä niin mieleni ilahutin kuunnellessani Tuomas Kyröä äänikirjalta!

Sekä ihastelin Juha Kuisman kuvausta kylätieltä, talvista taitolajia aurausviittojen välissä! Suuria tunteita pipon ja penkin välissä!

Mia Palokallio, sinä kirjoitit kauniisti arjen enkeleistä! Ei ihme, että lukijat kiittävät Kantri-lehteä!

Lukija Jämsästä

Monta mukavaa juttua oli taas. Parhaaksi äänestän Ryytejä ruukusta, koska se toi helpotusta keväällä kasvavaan puutarhakuumeeseen.

Kevään lapsi