Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Poliisi, josta tuli tarinankertoja

    Christian Rönnbacka muutti Pohjois-Pohjanmaalta pääkaupunkiseudulle parikymmentä vuotta sitten. Täysiveristä kaupunkilaista ei hänestä koskaan tule. ”Ihmisen pitää muistaa kuka pohjimmiltaan on ja mistä on kotoisin, etenkin jos haluaa olla jostain kotoisin”, dekkaristi sanoo. Kuva: Jaana Kankaanpää
    Christian Rönnbacka muutti Pohjois-Pohjanmaalta pääkaupunkiseudulle parikymmentä vuotta sitten. Täysiveristä kaupunkilaista ei hänestä koskaan tule. ”Ihmisen pitää muistaa kuka pohjimmiltaan on ja mistä on kotoisin, etenkin jos haluaa olla jostain kotoisin”, dekkaristi sanoo. Kuva: Jaana Kankaanpää 

    Kirjojensa saamasta suosiosta huolimatta Christian Rönnbacka ei osaa pitää itseään kirjailijana.

    Evijärveläislähtöisen Christian Rönnbackan, 45, tie kotimaisten dekkaristien kärkikaartiin on ollut lyhyt ja epätavallinen. Jämäkästä pohjalaispoliisista Antti Hautalehdosta kertova dekkarisarja on saavuttanut laajan lukijakunnan.

    Vuonna 2008 Rönnbacka perusti blogin ja julkaisi siellä ensimmäiset tekstinsä. Hän ei edes haaveillut omasta kirjasta.

    Pari vuotta myöhemmin Rönnbacka löysi itsestään humoristisen tekstinikkarin. Hän päätti seurata Juha Vuorisen jalanjälkiä ja julkaisi ainakin omasta mielestään hauskan romaanin omakustanteena.

    Uutta Vuorista ei syntynyt, mutta peli oli avattu.

    ”Vuorinen luki kirjan ja antoi palautetta. Hänen mukaansa minun kannattaisi siirtyä dekkareihin, koska minulla on tarinankertomisen taito ja poliisitausta, josta moni dekkaristi voi vain haaveilla”, Rönnbacka muistelee nyt.

    Sitten Rönnbacka laittoi ”kaikki munat yhteen koriin” ja ryhtyi kirjoittamaan rikoskirjaa. Päähahmoksi hän loi komisario Antti Hautalehdon, joka on sekoitus suoraviivaista toimintasankaria ja maalaispoikaa.

    Vuonna 2012 ilmestynyt esikoisdekkari Operaatio troijalainen oli menestys. Esikoisteosta ja vuotta myöhemmin julkaistua Julmaa-kirjaa on myyty tähän mennessä lähes 40 000 kappaletta.

    Syyskuussa ilmestynyt kolmas dekkari Rakennus 31 on saanut myös hyvän vastaanoton.

    ”En ole käynyt kirjoituskoulua ja kymmensormijärjestelmän opin vasta pakon edessä poliisikuulusteluja tehdessä. Dekkaria kirjoittaessa haastavinta on ollut puurtaa yksin ja luottaa omaan tunteeseen ja uskotella itselleen, että kaikki menee hyvin”, itseoppinut kirjailija sanoo.

    Rönnbacka varttui maanviljelijäperheessä Evijärven perukoilla. Samanikäisiä lapsia ei asunut lähimain, joten leikkikavereina toimivat usein mielikuvitushahmot.

    Syrjäinen sijainti ja luonto tarjosivat kekseliäälle mukulalle virikkeitä, joskus liiaksi asti.

    ”11-vuotiaana lainasin omin luvin isän haulikkoa ja kävin ampumassa ensimmäisen metson. Toin ukkometson rappusille. Vanhemmat eivät tykänneet, mutta kyllä he siitä hyvän paistin tekivät.”

    Pääkaupunkiseudulla asuva Rönnbacka näyttää käsiään ja sanoo ylpeänä, että niissä näkyvät sontatalikon jäljet.

    ”Aloin lomittaa 15-vuotiaana. Eläimistä huolehtiminen opetti kantamaan vastuuta. Kun lehmä poiki ollessani yksin paikalla, siinä nuoren pojan veri punnittiin.”

    Rönnbacka muutti parikymppisenä töiden perässä Etelä-Suomeen ja työskenteli muun muassa lentokentällä. Sitten kutsui poliisikoulu.

    Entinen poliisi tietää, mistä kirjoittaa dekkareissaan.

    Reilun kymmenen virkavuotensa aikana Rönnbacka työskenteli kenttäpoliisina, keskusrikospoliisissa ja poliisin ulkomaalaisyksikössä. Viimeiset kymmenen vuotta hän on työskennellyt vakuutusetsivänä ja pitää työstään.

    Kirjailijaksi kutsuminen tuntuu hänestä edelleen kummalliselta. Rönnbacka pitää itseään tarinankertojana ja paskanpuhujana.

    ”Koen seuraavani koko touhua sivusta. Vasta uusimman kirjan myötä minulla on levollinen olo ja osaan nauttia tästä kaikesta.”

    Vapaa-ajallaan Rönnbacka nauttii metsästyksestä, sienestyksestä, kalastuksesta sekä paljasjalkajuoksusta.

    Hän kokeilee mielellään rajojaan. Uutta kirjaa tehdessään hän osallistui aavejahtiin ja kävi hylätyssä mielisairaalassa.

    Muutama vuosi sitten hyvä ystävä pyysi Rönnbackan ”riskiretkelle”, jonka tavoitteena on nousta järviä, jokia ja puroja pitkin niin pitkälle Suomea kuin mahdollista.

    Mereltä Tammisaaresta alkanut seikkailu kestää vuosia ja on edennyt Virtain keskustan kupeeseen. Kaverukset ovat taittaneet matkaa neliheppaisella moottoriveneellä. Välillä venettä on kiskottu käsin rämeikössä ja tuulenkaatoja on täytynyt raivata moottorisahalla.

    ”Hämeessä joku paikallinen isäntä kysyi, että mistä ne pojat ovat tulossa. Sanottiin, että Tammisaaresta. Kyllä se vähän ihmetteli.”

    JOUNI HIRN

    Rakennus 31 ilmestyi syykuun alussa.

  • Ota kantaa aiheisiimme

    Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.