Vapauttakaa marsut!

Kuva: Jaana Kankaanpää 

Minusta on jo tarpeeksi kuvattu navettoja, sikaloita, kanaloita ja kettutarhoja salaa ja luvalla. On jo aikansa syytetty viljelijöitä eläinten huonosta kohtelusta.

Puhutaan siitä kuinka eläimet voivat huonosti, koska eivät voi toteuttaa luontaisia eläimen viettejään sisätiloissa. Televisio ja media huutaa, että eläinten pito on moraalisesti arveluttavaa.

Olen aivan samaa mieltä, lemmikkien pito kaupungeissa ja pienissä asunnoissa on eläinrääkkäystä pahimmasta päästä ja se pitäisi lailla kieltää!

Jokainen meistä tuntee kaksiossa asuvan nuorenparin, jolla on kissa. Viiruhäntä, joka pomppii pitkin seiniä.

Se voi tulla rauhassa syliin, kehrätä kauniisti, mutta silmänräpäyksessä se nappaa iholle tai puree sormea, samassa se pomppaa hattuhyllylle ja sähisee. Nämä katit kärsivät, ovat mielenterveyspotilaita kissojen maailmasta.

Ei kissan luonto halua purkkiruokaa, se tahtoo pyydystää hiiriä luonnosta. Kissa on vapauden kaipaaja. Pahinta mitä voit tälle luontaiselle pedolle tehdä, on laittaa sille kello kaulaan. Ei voi kuin kuvitella, mitä kissan päässä silloin pyörii. Jos sinulla on hehtaarin tontti ja siellä hiiriä – ota kissa!

Mitenkäs koiraihmiset. Kukaan koskaan ei tule lenkkeilleeksi koiran kanssa niin paljoa mitä tuo lihaskimppu vaatisi.

Koirat ovat enemmän riippuvaisia ihmisestä kuin kissat, ja mitenkäs se ilmenee?

No, me haluamme piskin oman kaltaiseksi ja alamme pukea hännänheiluttajalle vaatetta päälle! On takkia, lapasta, kenkää ja huomioliiviä.

Voi koiraraukkaa, tähänkö minä jouduin? Naurettaviin hepeneisiin liialla ruualla ja liian pienellä liikunnalla. Minä haluaisin noutaa sorsia, purra härkää nilkkoihin ja vahtia kartanoa!

Puhutaan talouseläinten härskistä jalostuksesta. Koirien jalostus on sata kertaa pahempaa, ja ihmisten suosikkirodut kärsivät koko elämänsä. Säälin jokaista ranskanbulldoggia ja muita ihmisen luomia kummajaisia.

Onkohan kukaan koskaan kuvannut salaa tai luvalla marsu- tai hiirihäkkiä? Pupujen tai lintujen vankilaa, puhumattakaan hämähäkkien ja käärmeitten keskitysleireistä?

Kuka tekee videon, jossa seurataan marsun päivää? Aamulla talttahammas alkaa pyörimään hyrrässään, syö ja paskoo, nukkuu ja pyörii taas hyrrässään kunnes juo vähän vettä.

Ampukaa armosta tuo eläinraukka! Vapauttakaa se, päästäkää se huoneistoon kissan jahdattavaksi. Sen viisiminuuttisen, jonka se ehtii elää, ennen kuin joutuu kissan kynsiin, kollin leikiteltäväksi, se on marsun elämän parasta aikaa!

Tiesittekö miksi kissa leikittelee saaliilla ennen kuin syö jyrsijän muutamalla suupalalla? Liha mureutuu, kun peloissaan oleva saalis syytää siihen adrenaliininsa. Luonnollista elämää!

Aivan kuten talouseläinten pidossa, vaikka luulet tekeväsi oikein ja eläinten hyväksi, on kaikenlainen lemmikkien pito sairasta eläinrääkkäystä.

Lisäksi meistä löytyy ihmisiä, jotka eivät pysty pitämään itsestään huolta, ja niille sysätään elukoita elämänkavereiksi, tästä toiminnasta pitäisi laittaa edesvastuuseen!

Tänä iltana kun katsot ihanaa lemmikkiäsi silmiin, kerro sille edes tarinana se, missä sen oikeat vietit ja luonto majailisi, ellei olisi joutunut ihmisen panttivangiksi. Jokainen lemmikkielukka kun on sairastunut niin sanottuun Tukholma-syndroomaan. Elikot ovat lopulta rakastuneet kiinniottajaansa, vain tällä mielisairaudella ne kestävät pitkän elämänsä.

Niin kauan kun siat, lehmät, kanat, ketut, kissat, koirat, marsut, käärmeet ja muut elukat elävät meidän ihmisten armoilla, ei tämä maailman mielipuolisuus lopu. Aamen!

Simo Eemil Ralli

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä

ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.