Pahan veren poistaja

Kuppaushaavat nakutellaan pienellä kuppauskirveellä. 

Tule pois paha veri. 

Kuppauksessa otettavan veren kuppari kerää kaarimaljaan ja pakkaa hävitettäväksi. 

Kuppaushaavat ovat pieniä ja umpeutuvat heti hoidon jälkeen. Sarvien jäljet sen sijaan jäävät pariksi päiväksi. Iho ei ole kipeä. 

Moderni kansanparantaja. Onko termi paradoksi? Eivätkö modernius ja kansanparannus ole toistensa vastakohtia, kuppari ja kansanparantaja Hanna Aro-Heinilä?

”Joidenkin mielestä ehkä näin. Eräs vanhempi asiakas tokaisi minulle joskus, ettei tämä ole kuppausta! Kuppaus tehdään maalattiaisessa savusaunassa, sonninsarvilla.”

Entisaikoja muistelevalle rouvalle Aro-Heinilän moderni hoitola oli järkytys. Laatoitettu, valoisa hoitotila moderneine suihkuineen ja steriileine välineineen ei vastaa mielikuvaa kansanparantamisesta. Siitä, johon mieluusti liitämme savuisen, tummanpuhuvan ympäristön, loitsuja ja taikoja.

”Minä kuppaan, mutta en mystifioi tekemistäni. Haluan, että ihmisten on helppo tulla tänne, maailmankatsomuksestaan riippumatta. En halua liittää kansanparantamiseen mitään uskonnon sävyjä. Kuitenkin kansanparannuskulttuurille ominaista on hiljainen hyväksyntä asioille, joita emme osaa selittää.”

Steriiliydestä ja rosteripinnoista huolimatta Kuppari-Hannan hoitolassa on luonnonläheinen tunnelma. Timo-puolison veistämä hirsirakennus koristeellisine yksityiskohtineen on kuin toinen maailma. Laatoitetun hoitohuoneenkin seinään on jätetty näkyviin rouheaa hirttä.

”Onneksi terveystarkastajani halusi suunnitella kanssani maalaisjärkeä käyttäen tilat, joissa hygieenisyys ja viihtyisyys yhdistyvät.”

Verikuppauksen parantavan tehon uskotaan tulevan siitä, että se vaikuttaa endorfiinituotantoon ja veren uudistumiseen. Kuppauksessa kehosta poistetaan ”paha” pintaveri. Erilaiset vaivat poistuvat tai helpottuvat. Mitä se paha veri oikein on?

”Kuppauksessa otettua verta olisi mielenkiintoista tutkia laboratoriossa. Se on erilaista kuin laskimoissa juokseva veri, sillä kuppaussarvien alle tyhjentyy hiusverisuonten lisäksi myös lymfasuonisto”, Aro-Heinilä pohtii.

”Sellaisia tutkimuksia ei kuitenkaan ainakaan Suomessa ole. Mutta sen voin sanoa, että kaikenlaisia klönttejä veren seassa on. Valkoisia ja melkein mustia. Joskus veri kellertää. Joskus se haisee todella pahalle, esimerkiksi virtsalle tai jollekin pistävälle, kuin lääkejäämille. Silloin kehotan asiakasta käymään verikokeissa.”

Hanna Aro-Heinilä todella ohjaa asiakkaitaan välillä modernin lääketieteen pariin.

”Lähiseudun lääkärit suhtautuvat minuun positiivisesti. Potilaat usein kysyvät lääkäriltään, onko ookoo käydä verikuppauksessa. Vain harvoin lääkäri näkee sille estettä, etenkin kun kuulee, että steriloin välineet autoklaavissa”, Aro-Heinilä kertoo.

”En näe, että moderni lääketiede olisi paha vastavoima kansanparannukselle. Usein on niin, että luokseni tulevat he, jotka eivät ole saaneet viralliselta puolelta apua tai edes diagnoosia. Kun lääkäri nostaa kädet pystyyn, voin vielä yrittää tehdä jotain.”

”Vastaavasti minulla ei ole keinoja kaikkiin sairauksiin. Modernia lääketiedettä tarvitaan monen sairauden parantamiseen, mutta myös tutkimusmenetelmiä vakavien sairauksien pois sulkemiseen. Rytmihäiriöisiä hoidan esimerkiksi vain, jos he ovat ensin käyneet lääkärissä.”

Hanna Aro-Heinilä on kupannut ja harjoittanut kansanparannusta ammattimaisesti jo kahdentoista vuoden ajan. Oppinsa hän on hakenut eri puolilta Suomea vanhoilta, harvalukuisilta kuppareilta ja kansanparantajilta. Kaikki he ovat olleet miehiä.

”Kuppareita ja kansanparantajia on, mutta he eivät näy. Olen kuppareiden joukossa poikkeus, kun luennoin, annan haastatteluita ja pidän blogia. Iäkkäämmät kansanparantajat eivät huutele taidoistaan, vaikka hoitavatkin ihmisiä. Kansanparannukseen on menneinä vuosikymmeninä suhtauduttu ehkä pelonsekaisesti ja hieman naureskellen, vaikka sieltä apua olisi saatukin. Tämä näkyy monessa vanhemmassa kansanparantajassa varovaisuutena.”

Viehtymys entisaikain tietoon, taitoon ja hoitoihin on kuitenkin ollut virkistymään päin jo pitkään. Leipänsä kuppauksella tienaavia on alle kymmenen, mutta kuppausta osatyönään tai harrastuksena tekeviä on jopa sata.

”Kaupunkiväestön keskuudessa kiinalainen lääketiede ja Aasiasta tulleet hoitomuodot ovat olleet suosittuja jo pitkään. Maaseudulla on luotettu jäsenkorjaajiin ja kuppareihin luontevammin. Näenkin, että nimenomaan maaseutu on ollut tärkeässä asemassa oman parannuskulttuurimme säilyttämisessä. Nyt kansanparannustaidoista ovat kiinnostuneet myös kaupunkilaiset.”

Aro-Heinilä pitää tärkeänä, että kansanparannusperinne jatkuu. Vaikka kyse on ikiaikaisista tavoista, myös muutoksia tarvitaan.

”Ellei kansanparannuskulttuuri sopeudu puhuttelemaan tämän ajan ihmistä, se museoituu hyödyttömänä. Kansanparannusperinne säilyy elävänä vain, jos menetelmät vastaavat tämän päivän vaatimuksia. Ilman autoklaavin steriloimia välineitä ei nykyään veren kanssa saa ammatikseen tuuskata. Menetelmien on myös sovittava tähän aikaan. Ei minun auta kopioida sata vuotta sitten eläneiden parantajien madonlukuja esimerkiksi vatsavaivojen poistamiseen. Minun on pystyttävä kohtaamaan tälle ajalle tyypilliset vaivat. Perinnearkistossa ei ole parannuskeinoa hiirikädelle”, hän vertaa.

Hanna Aro-Heinilältä tullaan hakemaan hoitoa moninaisiin vaivoihin. Erilaiset kiputilat, lihasjumit, liian paksu veri, korkea verenpaine, reuman aiheuttamat nivelvaivat ja vaihdevuosiongelmat esimerkkeinä.

Kuppauksen uskotaan kokemusten perusteella vaikuttavan virkistävästi hormonitoimintaan, nestekiertoon ja puhdistavan kehoa poistamalla lymfanesteitä ja hiusverisuonten laskimoverta. Samalla se laskee korkeaa verenpainetta ja rentouttaa.

Kuppausta halutaan myös eräänlaisena viimeisenä voiteluna, osana saattohoitoa. ”Jotkut vanhukset haluavat, että kuppaan heitä vielä viimeisen kerran. Silloin kuppaustilanteella on varmasti syvempi merkitys kuin pelkkä tekninen hoito ja kehon puhdistaminen.”

”Vaikka korostan, etten mystifioi hoitoani, on mukana aina syvempi, henkisempi ote, jos asiakas niin haluaa. Saattohoito tai tuen antaminen jossain elämänkriisissä on aina erityislaatuinen kohtaamisen hetki. Silloin kunnioittava läsnäolo on erityisen tärkeää. Kansanparantaja kohtaa asiakkaansa tasavertaisena kanssakulkijana, ei ylhäältä käsin.”

Verikuppauksen lisäksi Hanna Aro-Heinilä myös hieroo, tekee jäsenkorjausta, kalanruototekniikkaa ja tarjoaa syvärentoutusta. Hän valmistaa itse vanhan kansan rohtoja, kuten muurahaislinimenttiä ja pihkavoidetta.

Kun liikutaan modernin lääketieteen ulkopuolella, on aina joku, joka epäilee.

”Aloin perehtyä kansanparantamiseen erään voimakkaan kokemuksen myötä. Olin vierailulla Karjalassa ja satutin peltotöissä jalkani. Haava oli aika iso, tein jo lähtöä sairaalaan. Eräs nainen painoi kätensä jalalleni ja verenvuoto tyrehtyi. Tunsin kuin sähkövirran kulkevan jalkapohjasta polveen saakka. En ollut uskonut verenseisauttamisen olevan mahdollista.”

”Silloin hyväksyin lopullisesti, että on olemassa asioita, joita en voi selittää järjellä. Kaikki tarpeeton häviää ja jää pois käytöstä ajan myötä. Kuppaus ja kansanparannusmenetelmät ovat selviytyneet läpi nekin ajat, jolloin niitä on täytynyt harjoittaa piilossa.”

”Niin kauan kun näen ihmisen saavan helpotusta vaivoihinsa ja tukea sairauksiensa kanssa elämiseen, niin kauan aion ammattia harjoittaa. Vain tosiasialliset hoitotulokset ratkaisevat, eivät luulot omasta ammattitaidosta.”

”Mikäli ihmiset eivät kokisi saavansa apua, siirtyisin sujuvasti toisiin hommiin, vaikka lypsämään lehmiä, sillä olen karjakko toiselta koulutukseltani. Pitäisin sitäkin ammattina aivan yhtä arvokkaana ja tärkeänä.”