Olemmeko valmiita globalisaation käänteeseen?

Kansainvälinen tavarakauppa on kukoistanut ja tuotantoketjut on hajautettu viime vuosikymmeninä. Sen ansiosta länsimaissa kasvu oli vakaata ja inflaatio matalaa.

Kansainvälisen kaupan voi olettaa hidastuvan, kun suuret talousalueet kohottavat omaa huolto- ja toimitusvarmuuttaan viimeaikaisten kriisien seurauksena.

EU korostaa strategisen autonomian ja tuotantoketjujen palauttamisen merkitystä. Saksa rakentaa omaa Kiina-strategiaansa riippuvuuksien vähentämiseksi. Yhdysvalloissa on vallalla Buy American -ajattelu ja on jo pidempään tunnettu epäluuloa Kiinaa kohtaan.

Tuotannon siirtyminen nosti miljoonia ihmisiä köyhyydestä, mutta toisaalta sen vuoksi moni menetti työnsä kehittyneissä maissa. Globalisaation hyödyt eivät jakaantuneet tasaisesti. Se mahdollisti vapaakauppaa ja maahanmuuttoa vastustavan populismin nousun, kun yhteiskunnat epäonnistuivat luomaan polkuja uuteen työhön ja tukemaan alueita, joita muutos kosketti.

Talousalueiden leiriytymisestä voi seurata korkeamman inflaation ja pysyvän hitaan kasvun yhdistelmä, mikä nostaisi työttömyyttä. Se vahvistaisi pidemmän aikavälin näivettymisen kierrettä.

Aiemmin hyvin toimeen tulleen keskiluokan tulevaisuuden näkymät ovat entistä sumuisemmat kustannusten ja työttömyyden noustessa.

Toisaalta uusi tuotantoteknologia mahdollistaa tuotannon tekemistä paikallisemmin – robotiikka, 3D-tulostus sekä datan ja tekoälyn hyödyntäminen ovat tämän muutoksen keskiössä.

Kuinka pieni vientivetoinen maa pärjää maailmantalouden murroksessa, mikäli kauppa suurten talousalueiden välillä vähenee ja tuotannosta tulee paikallisempaa?

Pääministeri Vanhasen kaudella laadittiin raportit siitä, kuinka Suomi pärjää maailmantaloudessa globalisaation kiihtyessä. Nyt tarvitaan vastaava analyysi tilannekuvasta ja tarvittavista toimenpiteistä, mikäli tapahtuu askeleita taaksepäin globalisaatiossa. Näin saamme uutta suuntaa tulevalle vaalikaudella kasvupolitiikkaan.

Jukka Ihanus

Helsinki