Pikku harmeja

Kolumni

TIMO PARVELA

Kirjailija Timo Parvela asuu Kirkkonummella.

lemme asuneet uudessa kodissamme pellon reunalla nyt vähän reilun vuoden. Onneksi olimme ensin harjoitelleet omakotikultaakinkalliimpaa -elämää vanhassa omakotitalossa vuokralla asuen, sillä muuten olisivat tietyt maaseutuasumisen riesat saattaneet keikuttaa venettä jo enemmän kuin laidoissa on varaa.

Talomme on yhtaikaa uusi ja vanha. Kirvesmies, joka tämän on pitkästä tavarasta rakentanut, on käyttänyt runsaasti kierrätysmateriaaleja ja aika paljon myös lyhyttä tavaraa, jos pitkä ei ole aivan riittänyt. Tämä puolestaan on tuonut asumiseemme joitakin piirteitä, joita kiinteistönvälittäjä varmaankin kuvailisi persoonallisiksi.

Kivirekkoja tonttimme kulmalle, murskaamo muutaman sadan metrin päähän. Tämän jo vuoden verran tiedossa olleen pikku yksityiskohdan unohtivat myyjä ja välittäjä luonnollisesti meille kertoa. Oikeutta käydään.

Antenniasentaja pyöritteli sekä päätään että antennia. Kävi ilmi, että täällä kahdenkymmenenkahdeksan kilometrin päässä Helsingistä digisignaali on heikompi kuin Inarissa.

Puhelinyhtiön asiakaspalvelija pyöritteli minua, kun yritimme ratkaista, kuinka monta megabittiä tänne saakka saadaan kulkemaan. Kävi ilmi, että mainokset tehokkaista yhteyksistä eivät koske meitä.

Parin kuukauden päästä muutostamme lakkasivat ovien lukot toimimasta. Säätöruuvit olivat unohtuneet ovenkarmeista.

Syksyllä pihaan johtava tie rupesi murenemaan ja täristi amalgaamit hampaista. Ystävällinen yrittäjä lupasi toimittaa pintaan paremman kiviaineksen. Tilauksesta on nyt noin vuosi ja lastia odotellaan. Tie on tosin nyt jo kunnostettu toisen yrittäjän toimesta.

Sitten hiipui veden tulo ja painesäiliö rupesi paukkumaan kuin olisimme asuneet ampumaradan naapurissa. Kaivopumpun johdot oli kytketty väärin päin.

Lokakuussa tulivat metsähiiret, joista jo aiemmin kerroinkin. Hiukan ennen joulua juhlimme kolmattakymmenettä vainaata.

Pesukone teki lakon. Kolmaskymmenesensimmäinen metsähiiri löytyi sieltä.

Pesukone teki uudelleen lakon. Pumppuhuollon yhteydessä noussut kiviaines oli tukkinut sihdit.

Päätyseinän maali rapisi alas ja maalasimme päädyn keväällä. Vaimollani on sen seurauksena sitkeä tenniskyynärpää eikä hän ole saanut kesällä kantaa edes tennispalloa. Arvatkaapa kuka on hoitanut kesämökin vesi- ja polttopuuhuollon? Oikein arvasitte.

Tätä kirjoittaessa käytän vain toista kättä, sillä toinen on ollut vessanpöntössä koko aamupäivän. Kesämökiltä palatessamme lokakaivo oli täyttynyt putkistoa myöten ja tulvinut hiukan wc:n lattiallekin, vaikka kukaan ei ollut käyttänyt vessaa koko kesänä. Pöntön venttiilin osat oli asennettu väärin päin ja vessa oli vuotanut kaivoon. On siis itse asiassa vuotanut hiljakseen koko asumisemme ajan. Ilmankos tyhjennysväli on ollut aika tiuha, kun olemme kierrättäneet kaivovettä.

Maalla asuminen on edelleen valinta. Pikku harmeja, sanon minä.