Politiikka tarvitsee humaaneja vastuunkantajia
2.11.201801:00
Viikko alkoi, kun ihmisoikeuksia vakavasti kyseenalaistanut äärioikeistolainen Jair Bolsonaro valittiin väkirikkaan ja globaalinkin talouden näkökulmasta merkittävän Brasilian presidentiksi. Jo nyt voi aika lailla riskittä ennustaa, ettei hänen tarinansa pääty hyvin.
Sotilasdiktatuuria ihannoiva ja vähemmistöjä halveksiva Bolsonaro valittiin maailman neljänneksi suurimman demokratian johtoon 55 prosentin ääniosuudella. Tosin kolmannes kansasta ei kertonut vaaleissa kantaansa.
Korruptioskandaalista kärsinyt vasemmisto hävisi, ja vielä kymmenen vuotta sitten lupaavaksi kansainväliseksi menestystarinaksi nousseen Brasilian lähitulevaisuus näyttää ristiriitaiselta ja kahtiajakautuneelta.
Eikä maanantai paljon paremmin jatkunut. Ruotsissa hallitustunnustelu päätyi taas umpikujaan. Ruotsidemokraattien populistipomo Jimmie Åkesson pitää länsinaapuria edelleenkin vahvassa otteessaan.
Vaikka Bolsonaroa ja Åkessonia ei voi monessakaan asiassa rinnastaa toisiinsa, tapauksissa on jotain samaa. Heihin kanavoituu niiden kapina, jotka kokevat, ettei heitä ole kuunneltu.
Ruotsissa maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista ei vuosikausiin puhuttu, ja kun puhuttiin, ruotsidemokraatit keräsivät äänet ja pakottivat muut puolueet seurailemaan heitä. Tuloksena on myös kansan jakaantuminen ja hallituskriisi, joka halvaannuttaa poliittisen päätöksenteon.
Eikä maanantai jatkunut paremmin. Illalla vielä suuri eurooppalainen valtiojohtaja Angela Merkel ilmoitti jättävänsä oman puolueensa, kristillisdemokraattien, puheenjohtajuuden.
Vaikka Merkel ilmoitti halustaan jatkaa maansa liittokanslerina, yhden aikakauden päätös on kuitenkin käsillä.
Suurelle arvojohtajalle, eurooppalaisuuden puolestapuhujalle, pakolaisuuden ymmärtäjälle ja tolkun taloudenpidon kannattajalle valitaan nyt seuraajaa.
Samalla kun Saksa etsii itselleen uuden johtohahmoa, muu Eurooppa saa sen kaupan päälle. Niin merkittävä Saksan asema Euroopassa on.
Myös Suomen näkökulmasta Merkelin seuraajalla on suuri merkitys. Ei voi kun toivoa, että saksalaiset kristillisdemokraatit valitsisivat nyt viisaasti.
Merkel on monella tavalla Euroopan unionin vahvin peruspilari ja eurooppalaisen demokratian ja yhteisvastuun kannattaja.
Aikana, jolloin Britannia on eroamassa unionista, Italiassa uhmataan avoimesti eurooppalaista vastuullista taloudenpitoa, Itävallassa ja monissa muissa itäisen Euroopan uusissa jäsenmaissa maahanmuuttoon suhtaudutaan huomattavasti aiempaa pidättyvämmin ja jopa vihamielisesti, maanosa kaipaisi humaaneja vastuunkantajia.
Kuluneen viikon maanantai oli yksi vastuullisen demokratian lähihistorian synkimpiä, ja sama kehityskulku näyttää jatkuvan monissa maissa. Yhdysvaltain presidentinvaalissa voittaneen Donald Trumpin itsekkyys tuntuu leviävän nyt kulovalkean tavoin. Hänkin ammensi kannatustaan niiltä, jotka katsoivat, ettei heitä ole kuultu.
Demokratian kannattajien on opittava tästä. Politiikkaa on nyt puolustettava. Eri tavalla ajatteleviakin on kuultava ja heidät olisi saatava yhteiskuntaan mukaan. Merkelin antama malli on tässäkin tärkeä. Toivottavasti hän saa seuraajia, muuallakin kuin Saksassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
