Leipäjonon pää karkasi
Kokkolan työttömien yhdistys toimii vanhassa teollisuuskiinteistössä.
Halpa lounas. Työttömien yhdistyksen ruokalassa saa vatsansa täyteen parilla eurolla.
Helvi Mölder soimaa yhteiskuntaa heikoimpien unohtamisesta.
Yhdistyksen tiloissa voi lukea päivän lehtiä ja käyttää internetiä.
Olavi Vakkuri toimii työttömien yhdistyksen puheenjohtajana. Toimenkuvaan kuuluu myös ruoka-avun jakaminen.
Politiikka on Ilkka Taipaleen mielestä keskiluokkaistunut. ”Olimme keräämässä vasemmistoliiton puoluekokouksen edessä rahaa asunnottomille, ja sitä tuli pirusti. Kysyin, puhutaanko sisällä asunnottomista ja köyhistä. Minulle sanottiin, että ei, vaan seksinostokiellosta ja ydinvoimasta.” jaana kankaanpääNousukausi tuli ja meni, mutta köyhyyttä se ei poistanut. Yhteiskunnan uloimmalla raiteella tasapainottelevat ne, jotka eivät suostu tunnustamaan heikkouksiaan: päihderiippuvuutta, keskittymishäiriöitä, mielenterveysongelmia. ”Heidät työnnetään järjestelmästä ulos”, sanoo Kokkolan työttömien yhdistyksen toiminnanohjaaja Helvi Mölder.
Arjen murusia
Itsepäisimmät pudotetaan kelkasta
Arjen murusia
Kaikki tietävät, että Suomessa on köyhiä. Hyväosainen suomalainen törmää köyhiin tai heidän ongelmiinsa kuitenkin harvoin, vaikka monet järjestöt jakavat suomalaisille ruoka-apua jatkuvasti.
Lamavuosina tiedotusvälineistä tutuiksi tulleet leipäjonot eivät ole kadonneet, vaikka niistä ei paljoakaan puhuta. Suomen köyhälistö ei pidä meteliä asioistaan.
He eivät jaksa, sanoo Kokkolan työttömät ry:n toiminnanohjaaja Helvi Mölder.
”Taloudellisessa kurimuksessa elävä ihminen menettää toimintakykynsä ja lamaantuu. Jopa voimakkaatkin ihmiset lamaantuvat. Jos pitää elää 380 eurolla kuukaudessa, ei pysty ajattelemaan mitään”, Mölder toteaa.
Rahan puute johtaa helposti syrjäytymiseen ja eristäytymiseen.
”Kukaan ei kutsu porukkaan sellaista, jolla ei ole koskaan varaa ostaa edes tuoppia. Sitä voi kestää vuoden päivät, mutta ei pysyvästi.”
Mölder on kokenut itsekin työnsaannin vaikeuden. Hän muutti 18 vuotta sitten miehensä työn perässä Virosta Suomeen. Pitkän kotiäitiyden jälkeen neljän lapsen äiti kävi kursseja ja hankki koulutusta, mutta työpaikkaa ei löytynyt.
Vuosi sitten hän sai työpaikan työttömien yhdistykseltä. Pitkäaikaistyöttömyys oli tämän paikan haussa valttia.
Yhdistykset talouskriisissä
Mölderin luotsaama järjestö tarjoaa työttömille, työvoimakoulutuksessa tai työharjoittelussa oleville sekä työttömyyseläkeläisille muun muassa edullista lämmintä ruokaa, lehtiä ja mahdollisuuden käyttää internetiä. Järjestö perustettiin vuonna 1991, ja sen jälkeen porukka on vaihtunut: moni on päässyt töihin tai eläkkeelle.
Eniten Mölder on huolissaan niistä työttömistä työnhakijoista, jotka eivät oikeasti ole työkykyisiä. Hänen mielestään heidät pudotetaan yhteiskunnan kelkasta, koska he eivät suostu myöntämään rajoitteitaan itselleen sen enempää kuin muillekaan.
”Ihmiset ottavat mieluummin laiskan ja työhaluttoman leiman kuin myöntävät, että työnsaannin este on esimerkiksi keskittymishäiriö, huono näkökyky, mielenterveysongelma tai joku muu syy.”
Jos työnhakijalle tarjotaan työtä, eikä hän ota sitä vastaan, tukihanoja kiristetään. Edessä voi olla umpikuja.
Mölder on vihainen päättäjille, jotka jättävät ihmisiä heitteille. Hänen mielestään poliitikot eivät ymmärrä vaikeuksissa olevia kansalaisia.
”Työtön elää kuukauden kansanedustajan yhden päivän palkalla”, hän sanoo katkerana. ”On kyse nykyajan orjuudesta. Enää ei piiskata, mutta ihmisiä kidutetaan henkisesti rahan avulla. Jos jokainen kansanedustaja joutuisi elämään kuukauden 380 eurolla, he ehkä ymmärtäisivät.”
Mölder muistuttaa, ettei kaikille anneta samanlaisia eväitä elämään. Tämä unohtuu hänen mielestään varsinkin oikeistopoliitikoilta.
”Esimerkiksi alkoholistiäidin lapsen aivot ovat vahingoittuneet jo ennen syntymää. Silti on pakko juosta kilpaa, oli jalat tai ei.”
Sämpyläjauhoja sinkkumiehille
Mölderin kiukku yltyy, kun hän kertoo työttömien yhdistyksen rahatilanteesta. Toiminnan rahoituksessa olivat aiemmin mukana Raha-automaattiyhdistys ja TE-keskus, mutta niiden avustukset loppuivat tämän vuoden alussa.
Nyt toimintaa pyöritetään Kokkolan kaupungin, seurakunnan ja yhdistyksen oman toiminnan varoilla. Yhdistys kerää rahaa muun muassa kirpputorilla, ompelupajalla ja pieneläinhoitolalla.
Mölderin mukaan yhdistyksen talous on kriisissä. Hän on kiitollinen siitä, että seurakunnan avustuksella kahden euron hintainen päivittäinen lounas on pystytty säilyttämään. Lapset saavat syödä yhdistyksen ruokalassa ilmaiseksi.
Rahoituksen kiristyttyä monet työttömien yhdistykset ovat joutuneet lopettamaan toimintansa.
”Ainoa, joka ihmisen hyväksyy, on työttömien keskus. Sekin halutaan ajaa alas”, Mölder puhisee.
Tosin työttömien keskuskaan ei hyväksy kävijöitä missä kunnossa tahansa. Säännöt ovat tiukat. Humalassa, siivottomana tai haisevana sisään ei ole asiaa. Jäsenet tuntevat säännöt, ja harvoin ketään joudutaan käännyttämään.
Työttömien keskuksessa jaetaan myös EU:n ruoka-apua. Satsin saa hakea kerran kuukaudessa, ja elintarvikkeita menee säännöllisesti.
Ruoka-avun saatavuus on toki hyvä asia, mutta sisältö ihmetyttää. Kahdeksan kilon ruoka-apupaketti sisältää muun muassa kaksi erilaista kahden kilon jauhopussia ja puolen kilon pakkauksen maitojauhetta. Moni apua tarvitseva mies jättää jauhot ottamatta. Jauhot eivät muutu leiväksi ilman leivontataitoja.
”Olemme kysyneet usein, eikö pakkaukseen voisi saada asiakkaiden toivomia säilykkeitä, mutta muutoksia ei ole tullut. Pakkaus on säilynyt samana EU-jäsenyyden alusta lähtien”, Mölder ihmettelee.
Politiikastakin työttömien yhdistyksen pitkien pöytien ääressä puhutaan.
”Täällä on tosi vasemmistolainen meininki”, Mölder sanoo.
Periksi ei ole annettu, sillä keskuksen aktiivikävijöistä 2–3 on asettunut ehdolle syksyn kunnallisvaaleissa. Päätöksentekoon halutaan saada niidenkin ääni kuuluviin, joilla ei taloudellista valtaa ole.
Mölderin mukaan taloudellisissa vaikeuksissa olevia ihmisiä on Kokkolan seudulla paljon, vaikka takana on monta hyvän talouskasvun vuotta.
”Sen huomaa, kun kävelee kadulla. Köyhillä ei ole varaa liikkua muuten kuin jalan.”
”Työtön elää kuukauden kansanedustajan yhden päivän palkalla.”
Arjen murusia
Lääkäri Ilkka Taipale kohtaa työssään köyhiä joka päivä. Köyhyyden puolittaminen maksaisi Taipaleen laskujen mukaan vain miljardin.
Kokkolalaisen Olavin Vakkurin mielestä peruspäivärahalla elävät työttömät ovat ilman muuta köyhiä.
”Minulle jää peruspäivärahasta käyttöön noin 330 euroa kuukaudessa”, kertoo vuodesta 1991 lähtien työttömänä ollut Vakkuri.
Yksiön vuokraan hän saa 80 prosenttia asumistukea. Maksettavaa jää muutama kymppi, ja asumismenojen jälkeen elämiseen jää tuo 330 euroa. Sillä hän maksaa pakolliset laskut ja ostaa ruokaa.
Vakkurin mielestä peruspäivärahaa pitäisi korottaa puolella, jotta sillä pystyisi elämään. Samaan lopputulokseen päätyi tänä syksynä Kelan tutkija, joka selvitti, millaisilla uudistuksilla ihmisiä voitaisiin vapauttaa toimeentulotukiluukuilta.
”Ne, jotka elävät peruspäivärahalla ja joilla ole mitään omaisuutta, ovat köyhiä. On vaikeaa tulla toimeen, ei voi käydä missään, ei voi syödä hyvin”, Vakkuri kuvailee.
Television digiaikaan siirtyminen oli kova isku monelle, sillä digiboksit ovat kalliita eivätkä ne sovi vanhoihin laitteisiin. Vakkuri itse luopui koko televisiosta. Hän käyttää aikaansa mieluummin liikuntaan ja lukemiseen.
Vakkuri toimii tällä hetkellä Kokkolan työttömien yhdistyksen puheenjohtajana, ja se pitää hänet kiireisenä. Hän auttaa muun muassa kuljetusapua tarvitsevia, sillä hänellä on auto. Monella ei enää ole.
”Vielä 90-luvulla monilla oli autonrämiä, mutta ei enää.”
Työttömien yhdistyksessä Vakkuri on ollut mukana perustamisesta lähtien.
”Tykkään olla yhdistyksessä, koska olen sosiaalinen luonne ja kasvanut isossa perheessä.”
Vakkurin oma työttömyys alkoi, kun lama vyörytti nurin tuolloin 41-vuotiaan miehen metallialan yrityksen.
”Olen laman ylivelkaantuneita”, hän toteaa.
Vaikka hänellä itsellään ei ole nyt uhkaavassa talouden alamäessä enää menetettävää, häntä huolestuttaa se, syntyykö taas uusi väliinputoajien sukupolvi. Monet nuoret ovat ottaneet nousukaudella isoja lainoja.
Vielä 1990-luvun alussa hän ei olisi uskonut, että köyhyys jää Suomeen pysyvästi.
”Ainakin täällä Kokkolan seudulla on hyvin paljon sellaisia ihmisiä, jotka hakevat jatkuvasti lääkkeitä. He eivät muuten kestä. Lamasukupolvesta monet eivät pysty enää mihinkään.”
”Ne, jotka elävät peruspäivärahalla ja joilla ole mitään omaisuutta, ovat köyhiä.”
Arjen murusia
Asunnoton ei etene jonossa
Hyvät ajat ovat köyhille kaikista vaikeimpia, sanoo lääkäri ja entinen kansanedustaja Ilkka Taipale (sd.).
”Kun enemmistöllä menee hyvin, köyhistä ei piitata. Itsemurhatkin lisääntyvät yleensä, kun yhteiskunnalla menee lujaa”, Taipale sanoo.
Köyhyys voitaisiin Taipaleen laskelmien mukaan puolittaa vuoteen 2015 mennessä miljardilla eurolla. Se ei ole Taipaleen mielestä paljon. Veronkevennyksiinkin uppoaa helposti sama raha tuosta vain.
Mutta puolueet eivät usko, että köyhistä puhumalla saa ääniä. SDP:kin hävisi kahdet viimeisimmät eduskuntavaalit siksi, että se kosiskeli keskiluokkaa ja unohti köyhät, Taipale väittää.
”Meillä on kolme porukkaa, joita kaikki puolueet pelkäävät. Eläkeläisiä on miljoona, ja he ovat suulaita ja kiukkuisia. Nuorisoa ja opiskelijoita kosiskellaan tulevaisuuden turvaamiseksi. Kolmas ryhmä, jota tavoitellaan, on suurin, eli äänestämättömät.”
Osa lannistuu, moni selviytyy
Köyhistä Taipale tuntee parhaiten kaksi ryhmää: työkyvyttömät ja asunnottomat. Tuusulan ja Vaasan asuntomessuilla Taipale järjesti pienen mielenilmauksen pienten asuntojen rakentamiseksi.
”Nyky-Suomessa joka toisen postiluukun takana on yksin asuva ihminen, mutta rakennetuista asunnoista vain alle kymmenen prosenttia on yksiöitä. Asunnottomille olisi oltava oma jonotusjärjestelmä. Jos he kilpailevat sairaanhoitajien ja Nokian insinöörien kanssa, ei koskaan tapahdu mitään.”
Lääkärinä Taipale on armahtanut tuhansia töihin kelpaamattomia eläkkeelle.
”Olin juuri Kittilässä ja Enontekiöllä. Siellä on valtava työvoimapula, mutta se porukka, jota siellä tapasin, sillä ei ole mitään asiaa töihin. Meidän pitkäaikaistyöttömistämme 70 000 ei tule koskaan pääsemään työhön.”
Köyhän asia on marginaalissa
Köyhilläkin on omat köyhänsä. Kaikista heikoimmilla ovat Taipaleen mielestä mielenterveysongelmaiset, oppimishäiriöiset ja nuorena vammautuneet. He jäävät pelkän kansaneläkkeen varaan. Köyhien pohjasakkaa ovat myös laitapuolen kulkijat.
”Entiset juopot eli AA-miehet ovat Suomen kovin porukka. Se on käynyt läpi katuojat ja vankilat.”
Taipale tapaa työssään paljon hienoja ihmisiä, joilta ei puutu kuin riittävä toimeentulo ja sen mukana ihmisarvo.
”Jos ei ole koskaan rahaa, se kapeuttaa elämää. Kun ihminen jää työttömäksi, osa lannistuu, mutta monet ovat selviytyjiä. Köyhän lohtuja ovat kirjasto, leipäjono ja kierrätyskeskus. Ulosottomiestä kehutaan, se panee asiat järjestykseen.”
Perustuloa ja negatiivista tuloveroa on esitetty avuksi köyhyyden poistossa, ja Taipalekin kuuluu niihin, jotka muuttaisivat tulonjakoa. Vastikkeetonta rahaa hän ei kuitenkaan jakaisi.
”Puhuisin mieluummin toimintavelvoitteesta. Hakkaat vaikka halkoja mummoille tai vedät urheiluseuraa. Kurssittamisesta luopuisin, mutta toimeliaisuuden vaatiminen ei ole kurssittamista.”
Taipale on ollut kahteen otteeseen eduskunnassa. Hän sanoo, että jokaisella puolueella on sosiaalipoliittinen siipensä, mutta oikein missään köyhien asia ei kuulu enemmistön asialistalle. Jos kuuluisi, alkaisi myös tapahtua.
”Esimerkiksi opiskelijoiden asemaa parannettiin merkittävästi, ja siinä oli kokoomuksella ja keskustalla merkittävä osuus. Ei ole mitään estettä tehdä sama myös köyhyydelle.”
Taipaleen toiveet
Asunnottomuudesta on päästävä eroon.
Työkyvyttömät on päästettävä eläkkeelle.
Käytännön ammateille on annettava arvo.
Vangeille pitää saada työtä ja kotiutuessa asunto.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
