Paperitehdas, joka kieltäytyy kuolemasta ‒ Anjalaan liittyvä murhamysteeri saa ratkaisunsa esikoiskirjailijan dekkarissa
Anjalan paperitehdas porskuttaa, vaikka sen kuolemaa on ennustettu vuosikymmeniä. Kirjailija-toimittaja Risto Malin paljastaa dekkarin muotoon kirjoittamassaan eskoisromaanissaan ”Anjalankosken salaisuus”, miten 150-vuotias tehdas selvinnee tässäkin muutoksessa.
Historian käännekohdat nivoutuvat mielenkiintoisesti Anjalan paperitehtaaseen. Kuva: Kari SalonenAnjalan paperitehtaan ovat asiaa heikommin tunteneet arvioissaan lopettaneet kerta toisensa jälkeen. Paperia Anjalankoskella tehdään kuitenkin edelleen. Ikuisestiko?
Jos vappupuheisiin on uskominen, Kymenlaakson ylpeys tuottaa paikkakunnalle vielä toisetkin 150 vuotta hyvinvointia.
”Vaikka yrityksen nimi työvaatteissa vaihtuisikin”, arvioi Inkeroisissa vappupuheen pitänyt Paperiliiton sopimusasiantuntija Jyri Peltola.
Inkeroisten tehtaat, kartonkitehdas Inkeroisissa ja samalla puolen jokea toimiva Anjalan paperitehdas, ovat tänään metsäyhtiö Stora Enson omistuksessa. Stora Enso pani paperitehtaansa Suomessa myyntiin maaliskuussa 2022.
Jännitysromaanin ”Anjalankosken salaisuus” kirjoittanut ja pitkän uran taloustoimittajana tehnyt Risto Malin luottaa vahvasti siihen, että Anjalan paperitehdas jatkaa ja saa uuden omistajan, joka ei tehdasta lähivuosina lopeta:
”Fakta on, että Anjalan paperitehdas jatkaa numeroin 2‒1. Sen lopettamista ennustaneet ovat häviöllä 0‒6.”
Vierasjoukkueen maali tulee siitä, että koneet nyt noususuhdanteessa kuumana ajava Anjalan tehdas vaatii jatkossakin investointeja.
Malinin esikoisromaani julkaistiin toukokuun kuluneella viikolla, kustantajana Reuna Publishing House.
Entinen työtoverini Talouselämä-lehdestä, Risto Malin, jos kuka, tietää, mistä kirjoittaa. Toimittajana pitkän uran tehnyt Malin syntyi Inkeroisissa ja asui lapsuutensa ja nuoruutensa Anjalassa. Jäädessään eläkkeelle 2020 hänellä oli journalistiuraa takana 45 vuotta, joista 35 Talouselämä-lehden toimittajana ja uutispäällikkönä.
Kirjoittaja esitellään valtakunnallisilla Dekkaripäivillä Kouvolassa 11. kesäkuuta.
Kirjassa tarinankertojana on talousviikkolehti Talouselämän kolmekymppinen toimittaja Vilmalotta Henriksson, joka ryhtyy selvittämään, miten tuo talousmedian tappolistan kärkisijoilla jo pari vuosikymmentä ollut paperitehdas yhä vain elää.
”Tämä viittä vaille vainaa porskutti, vaikka moni lähiseudun elinkelpoisempana pidetty tehdas oli kylmennyt. Lähin esimerkki löytyi naapuritaajamasta Myllykoskelta.”
Mikä on se Anjalankosken salaisuus, joka on pitänyt tehdaskompleksin hengissä vuosikymmenestä toiseen kilpailijoiden kaatuessa ympäriltä? Kuluneen vertauksen kysymyksellä: miksi kimalainen lentää, vaikka teoriassa sen ei pitäisi pystyä lentämään?
Anjalan tehtaan heikkoutena on pidetty sitä, ettei sillä ole sellutehdasta integraattinaan. Malin on itsekin nuorena työskennellyt Anjalan paperitehtaalla. Paikkakuntalainen tietää, ettei tehdas juuri sellua käytä, vaan sillä on yhteistä massantuottoa ja voimalaitos Inkeroisten kartonkitehtaan kanssa.
Esikoiskirjailijan dekkarissa selviää myös vuoden 1918 kansalaissodan ajan murhamysteeri.
Anjalankosken salaisuuteen liittyvät tapahtumat käynnistyivät 30. tammikuuta 1918. Silloin tehtaan portilla kajahti kohtalokas Browning-pistoolin laukaus. Anjalan silloinen teknillinen johtaja ja konttorin sihteerinä työskennellyt saivat surmansa.
Inkeroinen oli punakaartin hallussa. Kuka ampui ja kenet tuomittiin? Tekikö luoti mutkan lentäessään?
Anjalan paperitehdas käynnistyi uudelleen vasta kansalaissodan jälkeen.
Ankkapurha-kosken rannoilla tehdas käy edelleen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
