Hyödyllistä lepattelua

Kaaliperhonen on löytänyt auringontähden kukinnon. Kuvat: Mari Mörö 

Puutarhaa ei voi pitää onnistuneena, ellei siellä kesäpäivisin liihottele perhosia. Jotain puuttuu! Perhoset ovat kuin siivekkäitä koruja sillä erotuksella, että nämä elävät kaunistukset ovat tarpeellisia ekosysteemille.

Jo muutamilla perhosten suosimilla peruskasveilla on suosiollinen vaikutus koko alueen monimuotoisuuden vaalimisessa. Perhoset heijastavat ympäristön tilaa nopeasti, ja jo pienillä teoilla saa siivekkäät apulaiset pihapiiriinsä.

Kasvit tulee istuttaa tiiviiksi ryhmäksi, sillä perhoselta kuluu paljon energiaa kukasta toiseen lennellessä. Lentäminen vie perhoselta energiaa noin sata kertaa enemmän kuin käveleminen. Runsas ja täyteläinen penkki saavuttaa perhosten suosion hetkessä.

Monet perinneperennat ovat mainioita perhoskasveja. Ne ovat myös kestäviä ja leviävät ongelmitta. Tuttuja ja hyväksi havaittuja maatiaisia ovat muun muassa leimut, syysasterit, telekiat eli auringontähdet ja värimintut. Liljat houkuttelevat puolestaan yöperhosia.

Luonnonkasveja ei kannata väheksyä. Esimerkiksi mäkitervakko, ohdakkeet, päivänkakkara ja erilaiset virnalajikkeet ovat päiväperhosten mieleen.

Jos voi perustaa kuivan kedon tai niityn, siitä saa todellisen perhosten suosikkikohteen. Niityt ja kedot ovat dramaattisesti vähentyneet, mutta ne ovat päiväperhosten kannalta kaikkien suosiollisimpia ympäristöjä.

Ilmastonmuutoksen uskotaan näkyvän myös perhosten leviämisessä. Lämpimien säiden ja suotuisien tuulien vallitessa voi koillisen suunnalta vaeltaa suuria määriä esimerkiksi ohdakeperhosia, jotka eivät kuulu luonnostaan Suomeen.

Jotkin lajit, kuten esimerkiksi suruvaippa, käyvät harvoin kukilla mutta imeskelevät mielellään mahlaa tai ylikypsää hedelmää. Toisinaan suruvaippa herkuttelee jopa hikisellä lenkkitossulla!

Pihan kauniita liihottajia ilahduttaa perhosbaari, jossa saa vapaasti siemailla mieluisia nestemäisiä tarjottavia pesusieneen imeytettynä. Suruvaipan saa baariinsa aivan ensimmäisten asiakkaiden joukossa. Myös amiraali, liuska- ja neitoperhonen suorastaan jonottavat paikalle. Öiseen aikaankin baarissa riittää asiakkaita.

Puun alle tippuneet ja puolimädät omenat saavat etenkin amiraalit tainnoksiin onnesta. Yhden puun alta voi löytyä kymmeniä amiraaleja. Todellinen perhosten ystävä kerää ylikypsät hedelmät ja vie ne tarjolle vaikkapa kannonnokkaan.

Päivä- ja yöperhosilla on erilaisia ravintovaatimuksia. Päiväperhosia on Suomesta tavattu satakunta lajia, yöaikaan lentelevät tyystin eri siivekkäät. Muutokset elinympäristössä ovat vähentäneet päiväperhosten määrää.

Eri lajit suosivat eri värejä. Esimerkiksi kaaliperhonen suosii purppuroita, valkoisia ja violetteja kukkia, kun taas ohdakeperhonen viihtyy vain purppuraisissa tai violeteissa ravinnonlähteissä. Keltainen väri houkuttelee monia perhosia, esimerkiksi kaunokeista keltakaunokki viehättää perhosia eniten.

Yöaikaan liikkuvat kiitäjät suosivat valkoista. Monet kukat sulkeutuvat yöksi, joten ne ovat vain päiväperhosten käytettävissä. Öiseen aikaan tarjoilu pelaa muun muassa illakossa, lehdokissa ja varjoliljassa.

MARI MÖRÖ