Huomioita Brysselin vuosista

Mielipide

6.9.201702:00

Kolumni

Aimo Vainio

Kolmen EU-kirjeenvaihtajan vuoteni mieleenpainuvin puhe olisi voinut olla se, kun europarlamentaarikko Guy Verhofstadt kurmootti Unkarin pääministerin Viktor Orbanin politiikan karmeaa suuntaa. Pääministeri puhisi, ryhti painui kumaraan, pää muistutti punajuurta, ja Verhofstadt vain painoi lisää.

Parempaa kuitenkin kuulin, kun ruutupaitaan, sortseihin ja sandaaleihin pukeutunut Puruveden muikunkalastajia edustanut Tero Mustonen aloitti puheensa ilmastonmuutoksesta. Pukumiesten päät kääntyivät, ja sali oli hiirenhiljaa. Mustonen kertoi, miten Saimaa jäätyy vasta tammikuussa ja kalastuskausi on lyhentynyt kolmanneksella. Kevät tuli pitkään samaan aikaan, mutta nyt sekin on alkanut liikkua. Tuuletkin ovat erilaisia.

Brysselissä moni pääsee kyllä ääneen, mutta harvan puhe Mustosen tapaan vaikuttaa. Huomiota haetaan puhumalla, ja puheenvuoro pitää käyttää, vaikka asiaa ei olisikaan. Siksi sisältö jää usein heikoksi. Ja jos itse on äänessä, ei vastustaja ole. Tämä pätee varsinkin parlamenttiin.

Näistä syistä suuri osa kuulemistani sadoista puheista oli sekä tylsiä että tyhjänpäiväisiä.

Kiinnostavimmat uutiset Brysselissä ovat harvoin sieltä, mistä niitä eniten odotetaan. Esimerkiksi pääministereiden kokouksessa mediatilat pullistelevat toimittajia, mutta anti on yleensä heikko.

Maatalousministereiden kokouksissa sen sijaan jokaiselle toimittajalle riittää oma mediahuone tai parikin. Siellä olisi usein uutisia tarjolla muillekin kuin MT:lle, ja luulisi niiden edes satunnaisesti kiinnostavan. Onhan maatalous EU:n budjetin suurin menoerä.

Tavallisesti kokouksen jälkeen olimme kuitenkin ministerin kanssa kaksin. Silti tapaaminen lähes joka kerta järjestyi. Siitä ministereille kiitos.

Kolmen vuoden aikana asioista oppi etsimään villakoiran ydintä. Esimerkiksi saunapalvijupakassa syyllinen ei suinkaan ollut EU, vaikka moni media näin Suomessa uutisoi.

Pienen tutkailun jälkeen sylttytehdas löytyi omista joukoista, suomalaisista virkamiehistä. Jupakka paljasti miten vähän Suomessa EU:ta seurataan.

Eteenpäin on toki menty, sillä Suomessa on alettu tarkistaa, jos ministeri väittää EU:n kieltävän jonkin uudistuksen. Esimerkiksi henkilöautojen muuttaminen mopoautoiksi nopeutta rajoittamalla kuitattiin ensin mahdottomaksi. Sitten selvisi, että kappas, esteitä poikkeusluvalle Ruotsin tapaan tuskin on.

Skarppausta tarvitaan. Edelleen on suomalaisia politiikoita, jotka luulevat Brysselissä käymisen riittävän uutiseksi. Suomessa olisi nyt syytä toden teolla perehtyä esimerkiksi siihen ajatukseen, että EU:sta tulevista maataloustuista merkittävä osa katoaa seuraavan budjettikauden alussa vuonna 2021.

Avauksia reilun kaupan lakien lisäksi voi alkaa esittää.

Mustonen tiesi, miten sanoihin laitetaan painoa, joka vangitsee kuulijan. Suomi on Brysselissä ollut samassa maineessa. Kun suomalaisen suu aukeaa, on asia tärkeä.

Nyt sitä mainetta mitataan metsälaki lulucf:n valmistelussa. Lopputulos on toki auki, mutta valmistelussa tätä Suomen sanan painoarvoa ei liiemmälti ole näkynyt.