Viime vuoden lainatuin kirja saattaa yllättää – suomalaisten kirjastolainat kertovat monta mielenkiintoista tarinaa
Ihmiset lainaavat kirjastoista luonnollisesti niitä kirjoja, joita on saatavilla. Ei siis ole yhdentekevää, mitä teoksia kirjastoihin hankitaan läjäpäin ja mitä vain yksittäisiä kappaleita, kirjoittaa Laura Kuivalahti kolumnissaan.
Kirjastokortti on joillain suomalaisilla ahkerasti käytössä. Toisilla se saattaa olla kadonnut kodin mustaan aukkoon. Kuva: Lauri SalminenPysähdy hetkeksi ja mieti oikein tarkkaan. Koska kävit viimeksi kirjastossa?
Joillekin kysymys on helppo. Lähikirjastoon tulee poikettua säännöllisesti noutamaan varauksia tai palauttamaan lainoja eräpäivän kolkutellessa ovelle. Ehkäpä jotain piti tulostaa tai viettää muuten vain hetki sisätiloissa paikassa, jossa ei ole pakko kuluttaa senttiäkään rahaa.
Toisille kysymys onkin kinkkinen. Edellisestä kirjastoreissusta on niin pitkä aika, että kirjastokortti on kadonnut kodin mustaan aukkoon. Ehkä korttia ei edes ole.
Ihan ensimmäiseksi rohkaisen sinua lähtemään lähitulevaisuudessa kirjastoon, et tule katumaan. Toiseksi kehotan tutustumaan myös muiden suomalaisten kirjastokäyttäytymiseen. Kirjastoista kerätyt tilastot nimittäin kertovat kiinnostavia asioita meistä suomalaisista.
Lainatuimpien lasten- ja nuortenkirjojen listaa selatessa silmissä alkaa vilistä.
Vuonna 2021 kirjastoista lainattiin liki 59 miljoonaa suomenkielistä kirjaa ja niitä hankittiin kirjastoihin 1,3 miljoonaa kappaletta.
Mitä suomalaiset sitten lainasivat? Vuoden 2021 lainatuin kotimainen romaani oli Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa, selviää kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanaston tilastoista. Top kymppiin mahtui lisäksi muun muassa kaksi Enni Mustosen teosta. Käännettyjen romaanien himotuin kirja oli Delia Owensin jättihitti Suon villi laulu.
Lainatuimpien lasten- ja nuortenkirjojen listaa selatessa silmissä alkaa vilistä. Kymmenen lainatuimman kirjan joukossa on yhdeksän Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjaa. Täydellisen kymppirivin rikkoo ainoastaan sijalle kahdeksan kivunnut Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä.
Tuoretta kirjallisuutta tuntevalle kaikki mainitut kirjat ja kirjailijat ovat ainakin nimeltä tuttuja. Ei siis liene ihme, että juuri nämä teokset ovat viime vuonna saaneet ihmiset vinguttamaan kirjastokorttejaan. Se ei ole kuitenkaan aivan koko totuus.
Ihmiset lainaavat kirjastoista luonnollisesti niitä kirjoja, joita on saatavilla. Suosituimpia nimikkeitä hankitaan moninkertainen määrä tuntemattomampiin kirjoihin verrattuna.
Myös ympäröivä kirjallisuuskeskustelu vaikuttaa ihmisten lainauskäyttäytymiseen. Kiinnostava kirjailijahaastattelu tai kirja-arvio isossa lehdessä saattaa pamauttaa yksittäisen kirjan lainausjonot pyörryttävän pitkiksi.
Etenkin monet aikuiset käyvät lähinnä poimimassa mukaansa kirjastosta varauksiaan. Lastenosastolla tilanne on kuitenkin toinen. Pienimmät lukutoukat tarttuvat niihin kirjoihin, joita he hyllyillä näkevät. Myös tutut hahmot kiinnostavat, minkä vuoksi tietyt kirjasarjat keikkuvat aina suosituimpina. Niitä myös on hankittu kirjastoihin reilusti, joten lainausmäärätkin ovat huomattavat.
Pienimmät lukutoukat tarttuvat niihin kirjoihin, joita he hyllyillä näkevät.
Onneksi kirjastoissa voivat nousta esille myös ne teokset, jotka kirjamyynnin puolella jäävät muiden jalkoihin.
Joonas Riekkola twiittasi, että lainauskorvausten perusteella hänen viime vuonna ilmestynyttä Silkkomaahan kadonneet -nuortenromaaniaan lainattiin kolme kertaa ahkerammin kuin ostettiin. ”Tämä on olennaista siksi, että lukijoita nuortenkirjoille kyllä on, vaikka myynti ei vedäkään”, Riekkola twiittasi viime viikolla.
Entäpä mikä oli viime vuoden lainatuin kirja kaikista genreistä? Se oli tänäkin vuonna Sirkka Hirsjärven, Pirkko Remeksen ja Paula Sajavaaran tieteellisen kirjoittamisen opas Tutki ja kirjoita. Opiskelijat ovat siis ainakin turvautuneet kirjaston apuun arkisessa aherruksessaan.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








