Kuka tahansa

Hyvänen aika, tuollainen pirteän näköinen hymyilevä nainen! Ei olisi voinut kuvitella, että hän meinasi tuhota elämänsä ennen kuin pääsi hoitoon s. 4.

Sairaanhoitaja Sanna Kallion tarina pysäyttää. Ihan samaa lääkettä minäkin napsin kovaan kipuun sairastaessani alkukesällä. Kun kysyin lääkäriltä, voisinko ottaa sitä vähän useammin, hän hymähti: ”Et voi, sitten sulla menee pää sekaisin.”

Sairaanhoitajana Sanna pääsi lääkkeisiin käsiksi... Ihanaa, että tarinalla on onnellinen loppu ja nyt hän auttaa työkseen muita.

Sitä on ajatellut olevansa avarakatseinen ja suvaitsevainen. Alkoholistit ja narkkarit ovat samanarvoisia kuin minäkin, ihmisinä. Paitsi että minulla pysyy kontrolli. Humalahakuinen juominen ei houkuttele yhtään.

Minnesota-tarinat pistävät miettimään. Asiat ovat lopulta niin pienestä kiinni.

Kun omaa elämäänsä katsoo hiukan tarkemmin, useimmilta meistä löytyy joku asia joka vie meitä. Jos ei nyt riippuvuuteen asti, niin lähelle. Kaikilla se ei uhkaa terveyttä tai ihmissuhteita. Se saattaa viedä vain aikaa tai kenties rahaa. Rajan ylittämiseen ei aina tarvita paljon.

Alkoholismiin ja riippuvuuksiin liittyy valtava määrä häpeää ja ongelmien kieltämistä. Paraneminen alkaa vasta, kun ongelman pystyy tunnustamaan.

Siksi näiden tarinoiden kertominen on niin tärkeää.

Se voi olla kuka tahansa.

Mia Palokallio