Pohjalainen mestariveistäjä tekee länget hevoselle kuin hevoselle: "Nykyään niitä menee ravurien valmennuskäyttöön"

Alavieskalaisen Teuvo Isokäännän käsissä monen koivun juurakko on taipunut längiksi. Kuva: Elina Paavola

Lämmin kesäinen päivä Alavieskassa taittuu juuri keskipäivään, kun länkien tekijä Teuvo Isokääntä nappaa suomenhevosen tallista. Juurevan pohjalaisittain jutteleva talon isäntä laittaa sen kiinni kahden puun väliin odottamaan valjastusta.

”Äläpäs nyt poika”, Isokääntä huikkaa Titaanin Hurmurille, kun ori hieman innostuu lämpimästä kesäpäivästä ja pellolla kirmaavista tammoista.

Suitsia ja kuolaimia laitettaessa Isokäännän puhelin soi. Valjastus jatkuu tottuneesti, vaikka toinen käsi pitelee puhelinta korvalla. Rutiinit ja varma ote paljastavat, että hevoset ovat olleet tavalla tai toisella osa hänen elämäänsä aina.

”Kyllä hevosten kanssa on tullut touhuttua pienestä pitäen. Nykyiseen pihapiiriin hevosia tuli reilu kaksikymmentä vuotta sitten, kun poikani rupesi hevosia kyselemään.”

Valjastus vie puheen länkien tekoon. Isokääntä on tehnyt länkiä muutaman vuosikymmenen ajan ja on hommassa nykytermein ilmaistuna huippuosaaja.

”Tästä haetaan hevosen lavan kohta ja siitä vähän päähän päin. Siinä on juuri se kohta, josta länkien kaava otetaan”, sanoo Isokääntä ja painaa hevosta lavan alapuolelta.

”Länkien muoto riippuu myös siitä, että onko hevonen viisto- vai pystyolkainen. Hevosen olan muodosta sitten riippuu, että mihin kohtaan länkien pakka sijoittuu.”

Länkien pakka on hevosen lavan kohta, ja se on erityisen tärkeää olla kohdallaan, etteivät länget paina liikaa tai hierrä. Pakan alapuolella askeleen paikka on myös merkittävä. Lisäksi längen yläosassa on tärkeää, että lavan kohdalle jää liikkumatilaa.

Yleensä yhdestä koivun juurakosta saa länkien molemmat puolet. Kaarevuuden täytyy olla sama kummallakin puolella. Kuva: Elina Paavola

Länkien teko alkaa aina kaavan ottamisella hevosesta. Sen jälkeen vuorossa on oikeanlaisen koivun juurakon etsiminen.

”Parasta puuta länkien tekemiseen on ehdottomasti koivu. Tärkeintä on, että koivun juurakon syyt menevät hyvin kaavan eli hevosen olan mukaisesti, silloin länget kestävät. Syiden pitää olla siis kaarevat eikä suorat. Jos syyt menevät täysin suoraan eli ikään kuin väärään suuntaan, niin silloin länget katkeavat helposti.”

Länkien tekeminen on pitkä prosessi, jossa on todella monta työvaihetta. Sopivien juurakoiden löytymisen jälkeen ne pienennetään oikean kokoisiksi ja annetaan kuivua. ”Juuri yleensä halkaistaan keskeltä kahtia, jolloin yhdestä juuresta tulee länkien molemmankätiset puolet samalla.”

Kun juurakot ovat kuivuneet, Isokääntä vie ne omalle verstaalleen. Siellä alkaa armoton länkien muotoilu, hiominen ja laittaminen. ”Kyllä silmä on harjaantunut aika mukavasti vuosien aikana. Aika nopeasti näkee, jos jostakin pitää vielä vähän hioa tai jos joku kohta vaatii muuten lisäkäsittelyä. Käsillä sen äkkiä tuntee.”

Länkien tekeminen tulee Isokäännältä jo selkärangasta, vaikka hän on tehnyt niitä vasta reilut parikymmentä vuotta. Hevosmies hän on toki ollut ikänsä.

”Pienenä poikana korjasin naapurin isännän hevosten länkiä, jotka olivat menneet poikki. Sitten vähän yli parikymmentä vuotta sitten, kun oli itselläni täällä kotona hevosia, niin soitin Alavieskassa längentekijä Reijo Jutilalle. Kysyin aluksi länkiä, mutta sitten kysyinkin, voisiko hän opettaa minulle, miten hevosesta otetaan länkien kaava.”

Jutila oli Isokäännälle ikään kuin oppi-isä länkien tekemisessä. ”Jutilan isä, pappa ja sedätkin tekivät länkiä, joten siinä talossa on niitä tehty tuhansia.”

Längentekijä Jutila oli hyvin mielissään, että perinne jatkuu, ja neuvoi Isokäännälle kaavan ottamisen. ”Hevoseni oli melkeinpä vaikein mahdollinen, jolle länkiä tehdään. Jutila sanoi minulle, että mikäli osasit tuolle hevoselle tehdä länget, niin osaat kyllä mille hevoselle vain.”

Länkien tekeminen ja sen taidon ylläpitäminen onkin tärkeää, kun ­kyseessä on vähitellen katoava perinne. ”Aiemmin kylällä saattoi olla ­useampikin länkien tekijä, mutta nyt ei ole kuin muutama koko Suomessa. Poikani on hieman innostunut länkien tekemisestä, mutta olen sanonut, ettei saa ryhtyä niitä niin hulluna tekemään kuin minä.”

Länkien teko alkaa aina kaavan ottamisella hevosesta. Hevosten kaulan ja lapojen muoto vaihtelee paljon. Kuva: Elina Paavola

Länget ovat perinteisesti olleet työhevosten väline, joiden avulla hevoset ovat jaksaneet vetää yhä painavampia lasteja. Nykyään länkiä tehdään paljon myös ravureille.

”Tuossa oli sellainen kolmenkymmenen vuoden väli, kun ei tarvinnut länkiä juurikaan tehdä, kun niitä ei kauheasti käytetty. Nyt sitten taas länkiä kysellään ja nykyään niitä menee varmaankin enemmän jopa ravihevosten valmennuskäyttöön kuin työhevosille.”

Päivätyönsä Isokääntä on tehnyt muurarina, mutta eläkkeellä päivät ovat sujuneet länkiä tehdessä ja hevosia hoidellessa. ”Joskus aikaisemmin olin liikkeellä aamuneljästä iltakymmeneen. Nyt en enää ihan niin pitkää päivää tee, mutta kyllä sitä vieläkin lähden aamulla töihin ja palaan illalla. En osaa ollenkaan vain olla.”

”Jos televisiostakin alkaa joku urheilu, jota haluaa katsoa 20 minuutin päästä, niin kyllä sitä siinä välissä pitää jotain tekemistä keksiä”, naurahtaa Isokääntä ja jatkaa hevosen valjastusta.

Kaikki omin käsin tehtävä puuhastelu on Isokäännän mielestä mukavaa: ”Se on juuri siinä, kun näkee oman kädenjälkensä alusta loppuun asti – sekä muurarin töissä että länkien teossa.”

Ori Titaanin Hurmuri etenee kevyesti Teuvo Isokääntä kärryillä ja juhlavat länget kaulalla. Kuva: Elina Paavola

Isokääntä tuntee omat hevosensa niin hyvin, ettei omistajan ja hevosen välinen suhde jää epäselväksi. Asia konkretisoituu, kun hevonen on valjastettu ja Isokääntä hyppää kyytiin.

”Odota”, hän huikkaa Titaanin Hurmurille ja nostaa ohjan hevosen selän päälle. ”Tämä ohjas on kuin käsijarru tälle hevoselle.”

Ori odottaa rauhallisesti, että isäntä on kyydissä, ja lähtee käskystä etenemään kohti peltoa.

”Kaikki tällä hetkellä minulla olevat hevoset olen kasvattanut itse. Siinä oppii tuntemaan hevosen kaikki oikut. Välillemme on kasvanut syvä luottamus, ja hevoset ovat kuin perheenjäseniä.”

Teuvo Isokääntä ei halua tehdä itsestään juurikaan numeroa, vaikka länkiä mies on tehnyt valtavat määrät. Asiakkaat ja oppi-isä ovat antaneet hyvää ja mairittelevaa palautetta. ”Kai sitä pitää ruveta niitä kohta uskomaan”, länkimestari naurahtaa.