Suo, Jussi – ja oikeudenmukainen siirtymä
10.2.202101:00
"Ja to...os...ta se alkaa", sanoi Jussi Koskela polkaistessaan lapionsa maahan. Niin alkoi suon ojitus.
Miten lie: Lainasiko kukaan ministereistä Väinö Linnan romaanihenkilön sanoja viime syyskuussa veropäätöksiä tehdessään? Kuultiinko valtioneuvoston pöydän ääressä toisintoja Pentinkulmalta?
"Ja to...os...ta se alkaa energiaturpeen alasajo Suomessa", sanoi ministeri, kun turpeen verotusta kaksinkertaisti.
"Ja tolla se alasajo varmistetaan", myhäili toinen toverilleen, kun turpeelle lattiahintamekanismia räätälöi.
Päästöoikeuksien hinnan raju ja nopea nousu ei riittänyt hallitukselle.
Energiaturpeen veron korotuksella ja lattiahintamallilla sosiaalidemokraatit, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja ruotsalainen kansanpuolue halusivat varmistaa, että yhteiseen hallitusohjelmaan kirjattu tavoite varmasti toteutuu: turpeen energiakäyttö on vähintään puolitettava 2030 mennessä.
Hallitus onnistuu upeasti. Turve-energian käyttö alkoi romahtaa välittömästi. Puoliintumista ei tarvitse odotella vuoteen 2030.
Jo kaudella 2020–2021 käyttö putoaa kolmisenkymmentä prosenttia edelliskaudesta. Näin kertovat yrittäjät, jotka toimittavat turvetta lämmöntuotantoon.
Veroratkaisut olivat naula arkkuun, karstulalainen turveyrittäjä tiivistää tilanteen (MT 1.2.).
”Ilman noita päätöksiä olisi voitu sinnitellä eteenpäin. Olisi ehkä ollut mahdollista ajaa ympäristöluvitetut turvesuot hallitusti loppuun. Valtaosa olisi ajettu loppuun kymmenessä vuodessa ja kaikki 20 vuodessa.”
Hallitus sysäsi turve-elinkeinon hallitsemattomaan pudotukseen.
Alan yritysten liikevaihto romahtaa, kun ostajat kaikkoavat. Yritystoiminnalta putoaa pohja. Työpaikat häipyvät.
Turve-elinkeino on iso työllistäjä monessa pitäjässä seuduilla, joilla työpaikkoja ei ole liikaa tarjolla. Turvetuotannon alasajo ei koettele vain yrittäjiä ja heidän työntekijöitään. Yritysten kaatuessa sammuu muitakin valoja. Letkuja vedetään irti monessa paikassa. Kunta menettää verotuloja.
Muutakin tapahtuu. Kun lämmitysturpeen tuotanto loppuu, loppuu myös kuivike- ja kasvatusturpeen tuotanto. Silloin on luvassa vaikeuksia kotieläintiloille. Eläinten hyvinvointi ja ruokaturva vaarantuvat, tuottajat muistuttavat.
Entä mihin unohtui huoltovarmuus?
Vajaa vuosi sitten koronakeväässä kansakunta tuntui yhdessä ymmärtäneen, kuinka tärkeää on kriiseihin varautuminen ja kuinka tärkeää huoltovarmuus on.
Ministerien muisti osoittautui noin puolen vuoden mittaiseksi.
Kun pandemian ote kesällä hieman hellitti, hallitus oli syyskuussa valmis päätöksiin, jotka vaarantavat energian huoltovarmuuden.
Nyt turpeen sijasta lämpölaitoksissa palaa ulkomaista tuontihaketta ja -puuta.
Mikä on Venäjältä Suomeen tulevan rekkarallin hiilijalanjälki? Olisiko kotimainen turvetuotanto sittenkin ilmastolle ystävällisempää?
Hallitusta varoitettiin veroratkaisujen äkkinäisistä vaikutuksista. Ministerit eivät varoituksista välittäneet.
Nyt hallitus lupaa oikeudenmukaista siirtymää ihmisille ja alueille, joita turvetuotannon alasajo koettelee.
Huolenpitoa, uudelleen koulutusta ja uusia työpaikkoja kylille.
Kauniita sanoja. Toteutuvatko?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
