Kummallinen nahkakuula

Lauri Kontro on Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja.

Jalkapallon EM-kisat tuovat pallon jokaiseen kotiin. Vaikka Suomi ei kuulukaan jalkapallon suurmaihin, myös meillä nahkakuulan potkiminen herättää intohimoja.

Jos jalkapalloa ei olisi, EU varmaan keksisi sen. Se on maailman levinnein pallopeli ja sillä on kaikista peleistä eniten harrastajia. Jääkiekko, joka meillä on suurlaji, on maailman mitassa varsin mitätön. Brittiläisen kansainyhteisön maissa pelattava maahockey tai rugby ovat jääkiekkoa paljon suurempia.

Monet suuret keksinnöt ovat yksinkertaisia ja niihin kuuluu epäilemättä jalkapallo. Kukaan ei oikeasti osaa selittää, miksi juuri jalkapallosta on tullut niin suosittua.

Jalkapallohan on monella tapaa epäluonnollinen urheilulaji. Olisi paljon helpompi heittää tai lyödä palloa käsin. Miksi tehdä tämä kaikki vaikeimman jälkeen, jaloilla.

Jalkapallon säännötkin ovat kummalliset. Kun pallo menee yli sivurajan, ei palloa suinkaan potkaista takaisin peliin. Se heitetään kentälle. Mutta yritäpäs heittää pallo maaliin, niin saat rangaistuksen. Sen sijaan voit puskea sen maaliin päälläsi.

Jalkapallon rangaistukset ovat täysin epäloogisia. Jääkiekossa selviää pienestä rikkeestä yleensä sillä, että saa kahden minuutin jäähyn. Jos jalkapallossa vetää jalat alta toiselta pelaajalta keskikentällä, toinen saa vain vapaapotkun. Kun sen sijaan puolustajan käsi hipaisee palloa oman maalin edessä, vastapuoli saa rangaistuspotkun.

Jalkapallo-ottelu ei edes lopu silloin kun sen pitäisi loppua. Vain jalkapallossa on mahdollista voittaa maailmanmestaruus maalilla, joka ei ole maali.

Silti on helppo ymmärtää, että juuri jalkapallosta tuli maailman suosituin peli. Kuten sanottu, sen salaisuus piilee sen yksinkertaisuudessa ja epämääräisyydessä.

Palloa voi potkia lähes missä tahansa. Peliväline on halpa, paremman puutteessa voi potkia vaikka muovi-

ämpäriä. Jalkapalloa voi pelata millaisella joukkueella tahansa. Pelaaja voi kehittää tekniikkaansa loputtomiin eikä kuitenkaan osaa mitään.

Sitä paitsi on parempi potkia palloa kuin mummoja. Jalkapallo on yksi tärkeimmistä asioista, joilla suurkaupunkien slummit voidaan pitää rauhallisena.

Suurissa jalkapallomaissa jalkapallo on elämää suurempi asia. Jalkapallo ei ole enää urheilua eikä edes tiedettä, se on kohonnut taiteeksi. Suuret jalkapallotähdet nostetaan korkeuksiin, josta heidät pudotetaan niin kuin vain tähdet voidaan pudottaa silloin, kun he epäonnistuvat.

Jalkapallo on tehnyt lukuisista onnettomien kaupunkien ja syrjäisten maaseutualueiden köyhistä pojista miljonäärejä. Tämä on mahdollista, koska jalkapallo on myös suurta bisnestä. Kun se on bisnestä, liittyy siihen myös kaikenlaista petosta. Kysymys on sentään uhkapelistä, jossa pyörivät miljardit.

Jalkapallo on viihdettä, johon katsoja jää koukkuun koko elämäkseen. Sidos on niin tehokas, että pelin seuraamisen himo siirtyy polvelta toiselle.

Monet pallopelit ovat ammattimaisuuden myötä menettäneet olemuksensa ja niistä on tullut pelkkää suorittamista. Jääkiekon kannalta tuhoisa asia oli kaukalon pienentäminen. Se nopeutti peliä, mutta pakotti pelin entistä enemmän ennalta päätettyyn malliin. Peli muuttui jyräämiseksi. Nykyisin parasta jääkiekkoa näkee naisten peleissä.

Jalkapallon pelasti se, että se ei ole suostunut kentän pienentämiseen. Toinen tärkeä asia on tiukka linja väkivaltaa vastaa kentällä.

Jalkapallossa ärsytetään, tehdään koiruutta, revitään paidasta, potkitaan vastustajaa ja tehdään kaikkea muutakin sääntöjen vastaista. Kaikki tapahtuu kuitenkin kohtuuden nimissä. Sellaista väkivaltaa kuin eräissä muissa lajeissa näkee korkeintaan jalkapallokatsomoissa, ei kentällä.

Mutta jos katsomossa tapellaankin, kentällä pallopelien kuningas antaa tilaa erilaisille taktiikoille ja älynvälähdyksille. Jalkapallon tekee yllättäväksi se, että peli on yhtä epäoikeudenmukainen kuin elämä itse.

Jalkapallossa voittaa usein joukkueista huonompi.

Eikö se olekin lohdullista?