Kenraalin kolme teemaa
14.3.202201:00
Puolustusvoimien komentaja Timo Kivinen korosti kolmea teemaa avatessaan 239. maanpuolustuskurssit viikko sitten maanantaina 7.3.2022.
Kenraali totesi punktinsa ”sotilaan silmin” arvioidessaan Suomen turvallisuusympäristön muutoksia ja Venäjän Ukraina-hyökkäyksen seurauksia.
Ensinnäkin on vahvistettava kansallista puolustuskykyä. Se on välttämätöntä sotilaallisen uhkan ennaltaehkäisemiseksi ja painostuksen ja voimankäytön torjumiseksi. Tarvitaan lisää puolustusmateriaalia, kertausharjoituksia ja henkilökuntaa.
Lisäbudjetissa osoitetaan rahoitusta puolustusvoimien komentajan esityksiin. Kevään kehysneuvotteluissa on lisäksi otettava huomioon lähivuosien tarpeet.
Toisekseen; komentaja korosti hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Se on ollut suomalaisen turvallisuuskonseptin vahvuuksia. On paikallaan tarkistaa yhteistyön toimivuus esimerkiksi koronasta saatujen kokemusten valossa.
Yhteiskunnan sieto- ja toipumiskyky, resilienssi, nojaa pitkälti kitkatta toimivaan viranomaisyhteistyöhön. Varautumissuunnitelmat (myös paikallisesti) on syytä tarkastaa.
Resilienssin ydin on konkreettinen: ruokaa, energiaa, vettä ja lääkkeitä on oltava saatavilla omasta takaa kaikissa tilanteissa koko maassa. Ei ole ruokaa suomalaisille ilman kannattavaa maataloutta.
Ja kolmanneksi; Suomi tiivistää sotilaallista yhteistyötään läheisten kumppaneiden kuten Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Norjan kanssa. Tämä vahvistaa ei vain Suomen vaan koko Pohjolan turvallisuutta. Presidentti Niinistö puhui Yhdysvallat-yhteistyön tiivistämisestä prosessina.
Näillä liikkeillä korotetaan turvakynnystä. Toimitaan päättäväisesti niin, että Suomi ei joudu sotaan.
Kivinen viittasi myös maanpuolustustahtoon, ”mitä minä voisin maan puolesta tehdä?” Suomalaisilla on historian kokemustenkin pohjalta korkea maanpuolustustahto.
Vahva maanpuolustustahto ei synny käskemällä. Omaa maata puolustetaan silloin, kun kansalaiset kokevat sen puolustamisen arvoiseksi. Tavoitteen voi kiteyttää juhlavasti: Meidän on yhdessä rakennettava sellaista Suomea, jonka jokainen täällä asuva tuntee omaksi koti- ja isänmaakseen sekä asia- että tunnesyillä.
Pahinta myös maanpuolustustahdolle olisivat yhteiskunnan sisäiset, väestöryhmiä ja alueita erottavat railot. Niihin vihollinen iskee.
Selontekoa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sorvaillaan presidentin, hallituksen ja eduskunnan kolmiossa – presidentin sanoin ”ei viivytellen, mutta huolella”. Viimekätinen vastuu johtopäätöksistä on eduskunnalla.
Hallitus on määritellyt vuodesta 2007 lähtien Suomen ”sotilasliittoon kuulumattomaksi” maaksi. Nyt on katsottava tulevaan. Kuinka vahvaa turvaa tiivistyvä kumppaniyhteistyö antaa? Mitä EU tarjoaa turvallisuusyhteisönä (Versaillesin kokous)? Mitä konkreettista tarkoittaa Lissabonin sopimuksen avunantoartikla 42.7.? Millainen on Suomen mahdollinen ”Nato-polku”?
Ainakin näihin kysymyksiin on yhdessä haettava uskottavia vastauksia kevään viikkoina. Valtionjohdolla on Suomen turvallisuustilanteesta ja vaihtoehdoista paras tieto, jonka pohjalle yhteinen linja on rakennettavissa. Suomen linjasta on syytä käydä ennen päätöksiä avoin keskustelu keskinäisen kunnioituksen hengessä, ilman leimakirveitä.
Vahva ja vahvistuva puolustuskyky on turvallisuutemme kova ydin.
Kirjoittaja on ministeri.
- Osaston luetuimmat
