Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Nyt viettämään rakkauden kesää!

    Simo Ralli: Telmikäämme puistoissa, kallioilla, heinikossa, ja luodossa. Härskisti anoppilassa, hissutellen mökillä, pitkästi vajalla, upeasti veneessä, hankalasti takapenkillä, julkisesti konepellillä. Tehkäämme kätilöille töitä.

    Minä olen huolissani ja ihmeissäni meistä suomalaisista. Mikä meille on tullut, kun ei enää lisääntyminen innosta? Torpissa ja huoneistoissa ei enää peitto heilu.

    Luin tässä taannoin lehdestä, kuinka Suomessa syntyvyys on laskenut nälkävuosien tasolle. Lapsia on syntynyt viime vuonna yhtä vähän kuin vuonna 1860 luvulla, jolloin Suomessa oli oikea hätä – kuoleman hätä. Mikäs hätä meillä nyt on? En tiedä.

    Aloin pohtia, mistä syntyvyyden lasku voi johtua. Lapsen alullepanon käyttöliittymä on mielestäni mainio, ei tosin kovin helposti lähestyttävä, mutta hiljalleen kun siihen tutustuu, jokainen asiasta kiinnostunut osaa varmasti tehdä mitä tarvitaan. Se käy jotenkin luonnostaan.

    Lapsihan on lahja, ja jokaisella kerralla ei tietenkään tärppää, mutta treenaaminen ei ole yhtään hassumpaa, ja luulen että onnistumisia tulee, kunhan on asialla vain tarpeeksi usein ja ajoissa.

    Olisiko meillä tässä täydellisyyden tavoittelun aikakaudella tullut hirveät paineet myös lapsen tekemispuuhasta? On haettu täydellistä aikaa ja tapahtumaa lapsen tekoon. Senhän tietää mitä siitä tulee – ei mitään.

    Olemmeko pelästyneet uusia puheita ja neuvoja lapsen sukupuolettomuuskasvatuksesta? Nythän ei saisi kasvattaa poikia ja tyttöjä, vaan henkilöitä. Luulenkin, että moni on jättänyt lapsen tekemättä, koska ei osaa kuvitella kasvattavansa henkilöä.

    Mikä pettymys olisikaan, kun ultraäänikuvassa näkyy selvästi isäänsä tullut poikalapsi, kynttilä komeasti sojossa, ei minkäänlaista häveliäisyyttä peittääkseen poikamaisuutensa.

    Voi sitä tytärtä, jolle yksivuotislahjana ostetaan autot, traktorit, barbit ja prinsessakoristeet. Häpeissään äiti laittaa tyttären jäähylle, koska piltti leikkii tohkeissaan prinsessaa ja heittää traktorit ja autot pikkuveljelleen.

    Minullakin on kokemusta sukupuolettomuudesta. Olen käynyt niin sanotussa unisex-vessassa. Tunnelma oli lähinnä vaivautunut. Olin töräyttänyt äänen kera kebabit pönttöön ja olin käsien pesulla itseään ehostavan blondin kanssa, hymyilimme kainosti. Me molemmat halusimme kovasti pois sukupuolettomuudesta.

    Pidettäköön tytöt tyttöinä, pojat poikina, kaikenlaiset pojat ja tytöt. Onneksi meitä on moneksi! Rustatkaamme tähän maahan lisää erilaisuutta! Mars sänkyyn siitä!

    Suomen hallitusta voi toki aina syyttää, ja moni syyttääkin. On naurettavaa touhua, jättää lapsi tekemättä talouden takia.

    "Lapsi tuo rahan mukanaan", on vanha sanonta ja se on totta. Yhden baarireissun säästöillä saat viikoksi vaippoja. Elämän arvot muuttuvat vauvan myötä – onneksi.

    Kaikki eivät saa lasta vaikka tahtoisivat. Kaikki eivät halua lisääntyä ollenkaan. Toivottavasti syntyvyyden laskun syy ei ole omahyväisyys, itselleen eläminen ja elämän helppous, kun et ole vastuussa muusta kuin itsestäsi.

    Sovitaan niin että ei ole!

    Viettäkäämme siis tänä kesänä rakkauden kesää. Telmikäämme puistoissa, kallioilla, heinikossa, ja luodossa. Härskisti anoppilassa, hissutellen mökillä, pitkästi vajalla, upeasti veneessä, hankalasti takapenkillä, julkisesti konepellillä. Tehkäämme kätilöille töitä. Huhtikuulla 2017 niittäkäämme äänekästä satoa tämän kesän riemuista.

    Antoisaa kesää kaikille!