Joulukonserttikiertue jouduttiin suureksi osaksi perumaan, mutta Antti Railion joulurauhaa se ei häiritse – perheen paras paketti tuli jo pari kuukautta ennen joulua

Parikuinen pienokainen tuo erityistä tunnelmaa Antti Railion jouluun tänä vuonna. Kuva: Johannes Tervo

Kirkkokonserteissa on artistin mukaan aivan erityinen tunnelma. "Yleisö on niissä erityisellä tavalla läsnä", Antti Railio sanoo kotikulmillaan Nurmon kirkossa. Kuva: Johannes Tervo

Laulaja Antti Railio valmistautuu joulunviettoon kotonaan Nurmossa. Hänen ja Siiri-puolison uusperheessä on seitsemän lasta, joista nuorin on alle kaksikuinen vauva.

Tyttö, jolla ei vielä haastatteluhetkellä ole nimeä, uinuu tyytyväisenä isänsä sylissä. Railio laulaa lurauttaa pienokaiselleen Tapio Rautavaaran Juokse sinä hummaa. Hetki on lämmin ja koskettava.

Railio kuvailee itseään rakastavaksi ja huolehtivaiseksi isäksi, joka osaa asettaa tarpeen tullen rajoja.

”Perhe on kaikista tärkein asia maailmassa. Mulla on tavallaan kaksikin perhettä. Toisen perheen muodostavat muusikot, teknikot ja fanit, joita tapaan keikoilla. Mutta palanen siitä tärkeämmästä perheestä on nyt tässä sylissäni”, Railio sanoo.

Railio on ollut jo lapsesta saakka henkeen ja vereen jouluihminen. Joulu ei koskaan ole merkinnyt hänelle yltäkylläisyyttä, vaan yhdessäoloa perheen kanssa.

Syy siihen löytyy hänen lapsuudestaan, jota varjostivat konkurssit ja vanhempien sairastumiset syöpään ja Ms-tautiin.

Railio syntyi Helsingissä. Hänen ollessaan alle kouluikäinen perhe muutti Isojoelle, mistä matka jatkui pieneen Skaftungin kylään Kristiinankaupungin eteläpuolelle.

Kotitalo oli metsän keskellä. Äidillä oli siivousalan yritys, mutta hän sai äkillisen sairaskohtauksen ja halvaantui toiselta puolelta.

”Äiti oli pyörätuolissa ja isä sai burn outin yrittäessään pyörittää firmaa yksinään. Siihen päälle tuli 90-luvun lama. Siivousfirma meni nurin ja vanhemmilleni jäi miljoonavelat.”

Perheen taloudellinen tilanne äityi niin pahaksi, että sähkölaskuihin ei ollut varaa.

”Asuimme ilman sähköä kaksi vuotta. Talon nurkalla oli aggregaatti, jonka avulla saimme katsottua televisiosta Kauniit ja rohkeat.”

Railio muistaa, että eräänä jouluna paikallislehti kävi tekemässä jutun vähävaraisen perheen ahdingosta.

”Lehden kannessa oli kuva, jossa minulla oli koiranpentu sylissäni. Jutussa luki, että perheen kahdeksanvuotias poika joutuu tekemään läksynsä kynttilän valossa.”

”Vanhemmat pitivät huolen siitä, että meillä riitti ruokaa. Söimme paljon riistaa, jota saatiin lähimetsistä. Muistan, että saimme EU:n ruoka-avustuspaketteja, joissa oli muun muassa sikanautaa.”

Lapsuuden jouluja Railio muistelee hyvällä. Joulu merkitsi hetkellistä poispääsyä köyhyyden ahdingosta. Joulupöytään haalittiin herkkuja mihin suinkin oli varaa. Rahaa lapsien joululahjoihin ei kuitenkaan juuri ollut.

”Vaikka vanhemmat tekivät parhaansa, en saanut koskaan haaveilemaani joululahjaa, kuten pukilta toivomaani legokaupunkia. Onneksi naapurin kakaroilla oli paljon legoja, joilla sain käydä leikkimässä.”

Railio oli lapsena innokas piirtäjä. Hän haaveili bussikuskin, lääkärin ja NHL-pelaajan ammateista. Lopulta musiikista tuli hänen suurin intohimonsa.

Pojan laulajankyvyt huomattiin jo varhain. Hän esiintyi ala-asteella kirkkokuoron ykköslaulajana.

Lapsuuden vaikeiden kokemusten kautta Railio on oppinut arvostamaan rehellisyyttä ja kulkemaan jalat maassa.

”Yritän olla oma itseni ja kuulijoille läsnä. Jään mielelläni keikan jälkeen juttelemaan fanien kanssa. Minulle on tärkeää kuulla ihmisten tarinoita. Monet ovat tulleet kertomaan, että musiikkini on auttanut heitä elämän vaikeimpina hetkinä.”

Railio on selättänyt omat ongelmansa ja sanoo elävänsä elämänsä parasta aikaa.

Hän muutti perheensä kanssa kesällä maalaismaisemien keskelle Nurmoon. Vasta remontoidussa talossa on 350 neliötä. Ulkorakennukseen on rakenteilla oma studio ja puuverstas.

Railio paljastuu melkoiseksi kädentaitajaksi, sillä osa talon huonekaluista on hänen itsensä suunnittelemia ja tekemiä.

”Isäni työskenteli koristepuuseppänä ja muurarina ja olin hänen apumiehenään ennen kuin rupesin laulamaan. Haaveenani on keskittyä jatkossa myös huonekalujen tekemiseen. Kyllä Railio-desingnia saadaan vielä maailmalle”, mies lupaa hymyssä suin.

Päättyvä vuosi oli Railiolle taloudellisesti raskas, sillä korona vei suurimman osan keikkatuloista ja suurin osa joulukiertueen konserteistakin jouduttiin perumaan.

Railio ei ole kuitenkaan ollut mieli maassa, vaan katsoo jo luottavaisena tulevaisuuteen.

Sisukkuutensa hän on perinyt äidiltään, joka selättänyt monia sairauksia.

”Vaikka lääkäri sanoi aikoinaan äidilleni, että koskaan et enää kävele, niin siellä se kulkee risusavotassa.”

Railio on kiertänyt tänäkin syksynä kirkkosaleja joulukiertueensa kanssa. ”Kirkoissa on hienointa akustiikka ja ainutlaatuinen tunnelma. Kirkko on kunnioitusta herättävä paikka, joten yleisö on niissä erityisellä tavalla läsnä”, Railio toteaa.

Kirkkokonsertit ja joululaulutilaisuudet kuuluvat monille suomalaisille joulunviettoon valmistautumiseen. Monet tilaisuudet on nyt peruttu ja muuttaneet muotoaan, joululaulut kuuluvat silti tähänkin jouluun.

Myös Railion loppuunmyyty Mielenrauhaa-joulukonserttikiertue jouduttiin suurelta osin perumaan koronan takia.

Vahvaääninen laulaja on kajautellut joululauluja myös suositulla Raskasta joulua -kiertueella.

Yksi hänen artistiuransa ikimuistoisimmista hetkistä liittyy kahden vuoden takaiseen Raskasta joulua -konserttiin loppuunmyydyllä Helsingin Areenalla.

”Yksi lapsuuden unelmistani toteutui, kun Enkelikello-kappale alkoi soida ja tuhannet ihmiset nostivat kätensä ilmaan. Silloin tajusin, että kuulun esiintymislavalle ja että minun ei tarvitse hävetä mitään.”