Ruotsinkieliset vaativat vain samanlaista kohtelua

Esko A. Repo väittää keskiviikon Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 11.1.) ruotsinkielisten suomalaisten lisäävän etuoikeuksiaan. Hän tarjoaa todisteeksi RKP:n ennen vuoden­vaihdetta tekemää työtä yhdenvertaisten oikeuksien puolesta päivystys­uudistuksessa.

Kirjoituksessaan Repo syyttää muun muassa RKP:n puheenjohtajaa Anna-Maja Henrikssonia ylimielisestä ärhentelystä.

Lisäksi Henrikssonin vaatimus perustuslain ja oikeaoppisen lainvalmistelun noudattamisesta on Revon mukaan osoitus siitä, että ruotsinkieliset suomalaiset kokisivat olevansa perustuslain yläpuolella.

Kehäpäätelmä on vähintäänkin ontuva. RKP nimenomaan vetosi hallitukseen, että se seuraisi lakivalmistelussaan hyvää hallintotapaa, noudattaisi perustuslakia sekä takaisi kaikille suoma­laisille samat oikeudet.

Missään vaiheessa päivystys- tai sote-uudistusta kukaan ei ole vaatinut ruotsinkielisille suomalaisille erivapauksia tai etuoikeuksia. Olemme ainoastaan pyytäneet, että hallitus sallisi ruotsin­kielisille samat oikeudet kuin suomenkielisille suomalaisille. Ei yhtään enempää, muttei vähempääkään.

Mitä tekemistä toisen kansalliskielen opiskelulla on joulua edeltävän sairaaloiden päivystyskeskustelun kanssa, jää epäselväksi.

Keskustelussa RKP ihmetteli, miksei hallitus suostunut kuuntelemaan lukuisia asiantuntijalausuntoja, jotka puolsivat täyden päivystyksen sairaalaan säilyttämistä Vaasassa.

Tätä ratkaisua tuki lisäksi muun muassa Revonkin mainitsema perustuslaki.

Toki Seinäjoellakin asunutta Repoa ymmärrettävästi hirvittää ajatus täyden päivystyksen sairaalan optimaalisesta sijoittamisesta Vaasaan Seinäjoen sijaan, mutta kuten keskustelusta lienee käynyt ilmi, Henriksson ehdotti useaan otteeseen, että päivystäviä sairaaloita olisi jatkossa 12+1.

Silloin sekä Vaasa että Seinäjoki saisivat pitää täyden päivystyksen sairaalansa, kielelliset oikeudet toteutuisivat käytännössä ja perustuslakia noudatettaisiin, eikä hallituksen tarvitsisi taas nolona perua oikeusoppineiden parjaamaa esitystään.