Korsusaunassa sihisee kylän henki

Sarvenperän talkootyöllä rakennettu korsusauna sijaitsee keskellä rauhallista mäntymetsää. 

Lauteilla juttuja kertomassa saunaterapeutti Riitta Kuusela (vas.), kuppari Sirkku Lahtinen ja Meijän Perä -lehden päätoimittaja Sanna Tarkiainen. 

Pirjo Hytönen ei kylmää Kutistamo-lampea pelkää. 

Aidossa puusaunassa ei sähköä ja suihkua tarvita. 

Saunojien pesutarvikkeet pysyvät tallessa niille nikkaroidussa telineessä. 

Nyt olis sauma suomalaiselle innovaatiolle, kamera joka kestää saunassa.”

”Mä laitan talvisin varpaankynsiin Kalpan värit, mustaa ja keltasta. On kiva vähän provosoida näitä jyppiläisiä.”

”Tää lääkäri tuli mun kuppausvastaanotolle ja kysyi, että enkö minä tiedä kuka hän on. Minä sanoin, että kyllä tiedän, mutta täällä sillä ei ole mitään väliä.”

Sarvenperän korsusaunan naisten vuorolla juttua lentää yhtä paljon kuin hikeä. Naurun ja löylyjen lomassa voi hiljentyä kuuntelemaan kiukaan sihinää tai pulahtaa pieneen ja erittäin kylmään Kutistamo-lampeen.

”Kylän miehet nimesivät lammen, varmaan omakohtaisten kokemusten vuoksi”, lauteilla lötköttävät naiset kikattelevat.

Vuodesta 2001 ovat niin kyläläiset kuin turistit kotimaasta ja maailmalta saaneet nauttia korsusaunan lempeistä löylyistä Jyväskylän Korpilahdella.

Erityisen tutuksi sauna on käynyt niille, jotka ovat osallistuneet jo 15 vuotta järjestettyyn saunamaratoniin, sillä korsusauna on koko maratonin viimeinen etappi. Muut 19 saunaa ovat kyläläisten yksityissaunoja, jotka he avaavat maratoonareiden käyttöön. Vieraanvaraisuutta tässä noin sadan asukkaan kylässä siis riittää.

”Kyllä täällä vallitsee sellainen yhteisöllisyys, että ihmiset on tekemisissä toistensa kanssa”, sanoo Sanna Tarkiainen, Sarvenperän kylälehti Meijän Perän päätoimittaja. ”Se on katoava luonnonvara.”

Löylyjen jälkeen korsusaunan läheiselle nuotiopaikalle on kerääntynyt makkaraa paistamaan ja nokipannukahvia hörppimään Tarkiaisen lisäksi myös muut saunojanaiset sekä muutamia kyläläisiä.

Kyläyhdistyksen rahastonhoitaja Seija Halinen hymyilee Tarkiaisen vieressä. ”Täällä on aina vallinnut voimakas talkoohenki”, Halinen kertoo. ”Se yhistää ihmisiä.”

Juuri tuo voimakas talkoohenki sai aikaiseksi ensin luontopolun ja sitten sen tallaajille yöpymispaikaksi korsun. Korsun noustua suosituksi majapaikaksi päättivät kyläläiset rakentaa vielä korsusaunan. Saunamaratoninkin idea lähti yhteisvoimin liikkeelle.

”Minä oon sitä mieltä, että se oli joku miestenillassa esiin tullut idea”, Halinen muistelee. ”Joku on ihmetellyt, että kuinka monessa saunassa sitä ehtisi päivän aikana saunoa.”

Idea hautui muutaman vuoden, kunnes Sarvenperän entisen kotikunnan Korpilahden puolelta tuli kyselyä tapahtumaideoista Korpilahti-viikkoa varten. Jokaisesta kuntaan kuuluvasta kylästä toivottiin jotain ohjelmaa viikolle.

”Joku meiltä aukas sanasen arkkunsa ja kerto tästä saunamaraton-ideasta”, Halinen sanoo. ”Innostuivat heti ja sanoivat, että joo, hieno juttu. Se piti järjestää sitte.”

Ensimmäisenä vuotena osallistujia oli 22, ja heistä noin puolet kyläläisiä. ”Ja nyt on 90 osallistujaa ympäri Suomen, ja maailmaltakin”, Tarkiainen kertoo. ”Kaikki ilmoittautuneet ei mahtuneet mukaan, että piti sitten arpoa osallistujat.”

Saunamaraton on koko päivän kestävä joukkuetapahtuma, joka alkaa täältä korusaunan läheiseltä nuotiopaikalta.

Osallistujat saavat syödä ensin aamupuurot, minkä jälkeen heidät kuskataan autokyydein aloitussaunoilleen.

Porukka jaetaan noin kymmenen hengen joukkueisiin, joita opastamassa on aina joku kyläläinen. Joukkuekohtaisen oppaan tehtävänä on seurata aikaa ja johdattaa joukkue oikeaan paikkaan, sillä reittiä ei ole mihinkään merkitty. Jokaisessa saunassa on noin varttitunti aikaa saunoa.

”Mä oon ollu enimmäkseen märkäopas, eli mä oon saunonu joukkueen mukana”, Tarkiainen kertoo.

”Me taas toimitetaan joka saunalle juomia”, jatkaa Halinen. ”Sitten on semmonen kevyempi lounas, ja sitten on kahvipaikka. Illalla ne saa täällä vielä keittoaterian.”

Vieraanvaraiset sarvenperäläiset pitävät siis huolen siitä, ettei saunamaratoonareiden tarvitse ottaa mukaan omia eväitä lainkaan. Noin kymmenen tuntia kestävän saunamaratonin jälkeen kaikki ovat kylläisiä ja ennen kaikkea voittajia.

”Täähän ei oo varsinaisesti kilpailu, vaan ideana on vaan nauttia erilaisista löylyistä ja tutustua muihin saunojiin”, Tarkiainen tarkentaa. ”Saunassa ei iällä, tittelillä tai sukupuolella ole merkitystä.”

”Sitten kun on kymmenen kertaa ollut mukana, niin saa saunaneuvoksen arvonimen”, Halinen kertoo. ”Kerran oli sitten sellainen naisporukka Nurmeksesta, jotka olivat kymmenen vuotta käyneet. Heidät nimitettiin saunaneuvoksiksi, ja he päättivät, että siihen on hyvä lopettaa tämä maratoonariura. Mutta he rakensivat siirrettävän saunan, ja ovat nyt kaksi kertaa tulleet sen saunansa kanssa Nurmeksesta tänne.”

”He eivät itse enää siis sauno, mutta tarjoavat sen oman saunansa tähän maratoniin”, Tarkiainen täsmentää.

Saunoja on vuosien varrella tarjottu ahkerasti maratonin käyttöön: on saarijärveläistä siirtosaunaa, 1700-luvun savusaunaa, Pohjolan Matkan saunabussia, Kuohun vapaapalokunnan telttasaunaa ja useita rantasaunoja.

Parhaat löylyt monen ihmisen mukaan saa kuitenkin maalisaunassa eli korsusaunassa. Yhtenä saunamaratonvuotena eräs joukkue oli verrannut jokaista saunaa johonkin viiniin. ”Ne keksi, että jos korsusauna olisi viini, niin se olisi Marskin ryyppy”, Halinen nauraa.

”Se on oikeestaan aika pyhä hetki, kun istuu niissä viimesissä löylyissä”, Tarkiainen pohtii.

”Vaikka on aamulla jonkun ventovieraan miesporukan kanssa lähtenyt saunomaan, niin sitten kun on tullut tohon maalisaunaan, niin voi sanoa, että on ihan parhaat tutut jo. Siellä voi istua ihan hiljaa ja rauhassa, hartaana jopa, tai sitten voi puhua pulputtaa ja parantaa maailmaa. Sauna liittää ihmisiä yhteen.”

Korsusaunassa pääsee käymään kesän yleisillä saunavuoroilla, mutta sitä voi vuokrata myös yksityiskäyttöön. ”Me ollaan juhlittu täällä hääpäiviä ystäväporukalla”, Tarkiainen sanoo. ”Jotain koiraporukoita on mun mielestä kanssa käynyt, kun täällä on hyvä olla koirien kanssa.”

”Partiolaisia, synttäriporukoita, koululaisia...” Halinen luettelee Tarkiaisen nyökytellessä vieressä.

Kylän nuoret eli noin nelikymppiset saunovat yhdessä säännöllisesti. Sauna kuuluu heille osaksi vierailukulttuuria, saunaillat ovat tietynlaisia kotibileitä. Saunomisen lisäksi Sarvenperällä ollaan toisten kanssa tekemissä yhteisten talkooprojektien kautta. Myös naapuriapu toimii aktiivisesti kyläläisten välillä, ja sitä heruu myös muille.

”Joo, jos täällä päin liikkuu, niin kyllä mun tai Seijan kautta joku yöpaikka järjestetään”, toteaa Tarkiainen Sarvenperän majoitusuteluihin. ”Juu, ilman muuta”, myötäilee Halinen.

Makkarat on syöty ja kahvit juotu, nuotiokin sammuu pikkuhiljaa. Naiset jäävät vielä järjestelemään saunan ja sen ympäristön kuntoon seuraaville tulijoille, Sarvenperän miesten kuntokerhon jäsenille ”Köntyksille”. Vehreän ja hiljaisen havumetsän keskeltä poistuessa tulee sellainen olo, että sinne on helppo palata uudelleen.