Unohdetut kädentaitajat

Toivakassa asuva Timo Siukonen viihtyy mieluummin kävelyllä tai pyörän selässä kuin suksilla. Helena Siukonen 

Tarina lähtee vanhasta kuvasta ja Timo Siukosen lapsuusmuistosta. Kuvassa 3-vuotias Siukonen seuraa ”Pelli-sedän” työskentelyä. Kuva herätti hänessä tunnemuistoja: höylän äänen ja lastun tuoksun.

Pelli-setä, suksiseppä Robert Pellinen (1978–1959) oli remonttihommissa Siukosen perheen kesämökille kesällä 1955.

Kuva antoi Siukoselle sykäyksen selvittää suksiseppien tarinaa. Suksisepät olivat aikansa huippukäsityöläisiä, jotka kehittivät paikkakuntakohtaisia suksimalleja. Kuuluisimpia olivat kajaanilaiset ja haapavetinen malli.

Vaikka suksenteon taito levisi koko maahan ja oli osa Suomen kehitystarinaa, tekijät ovat painuneet unholaan. Siukonen halusi selvittää keitä nämä työn sankarit olivat.

Puusuksia Suomesta -kirjaan on mahdutettu lukuisten suksiseppien ja tehtaiden tarinat 1800-luvun lopulta 1960-luvulle.

Umpipuisia suksia valmistaneiden suksiseppien historiaa ei ole aiemmin kirjoitettu Suomessa.

Historian selvittelemisessä oli valtava urakka. Siukonen etsi tietoa kirjastoista, museoista ja tietoarkistoista eri puolelta Suomea.

”Se oli melkoista salapoliisityötä, mutta onneksi Suomessa on osattu arkistoida. Aloittaessani en osannut edes arvailla, miten valtavaksi kokonaisuus kasvaa. Mitä syvemmälle pureuduin aiheeseen, sitä innostuneempi olin”, Timo Siukonen sanoo.

Siukonen toivoo, että kirja innostaisi ihmisiä etsimään ja tallentamaan tietoa oman suvun tai paikkakunnan suksentekijöistä.

”Moni voi tulla kirjan luettuaan sanomaan, että minunkin isoisä teki suksia, mutta kun sitä tietoa ei minulla ollut saatavilla. Tiede korjaa itsensä, kun on olemassa jokin dokumentti, josta voi lähteä liikkeelle.”

Umpipuisten suksien valmistus eli kultakauttaan 1930–1940-luvuilla. Maaseudulla toimi satoja suksiseppiä, jotka tekivät suksia maanviljelyn ohessa.

Umpipuisten suksien valmistus käsityönä kuihtui 1960-luvulle tultaessa, kun sälesuksia alettiin valmistaa liukuhihnalta.

Seurasi konkurssiaalto. Moni suksiseppä joutui etsimään uuden tulonlähteen.

Perinteisiä puusuksia valmistaa Suomessa enää kaksi yritystä: sotkamolainen Vilminko ja Suksitehdas Ylönen Hankasalmella.

Siukonen pitää nykyistä tuotantoa kuriositeettina. ”Nykyiset suksipajat valmistavat korkeintaan satoja suksipareja vuodessa. Parhaimpina aikoina pelkästään Lampisen ja Uusituvan suksitehtaat tekivät vuodessa 100 000 puusuksiparia.”

Puusuksia Suomesta -teos oli ehdolla Vuoden urheilukirjaksi. Lukijapalaute on ollut hyvää.

”Kirjasta ei ole juuri taloudellista hyötyä. Olkoon positiivinen palaute palkkioni.”