Tuottajat odottavat osuuskunnilta enemmän

Lähes kaikki viljelijät (95 %) ovat jäseninä jossain osuustoiminnallisessa yrityksessä, useimmiten LähiTapiolassa, osuuskaupassa, OP Ryhmän osuuspankissa tai Metsäliitto Osuuskunnassa. Keskimäärin tuottajilla on lähes neljä jäsenyyttä osuuskunnissa, kun mukaan lasketaan keskinäinen vakuutustoiminta.

Tiedot ilmenevät Osuustoimintakeskus Pellervon tekemästä laajasta kyselytutkimuksesta. Tutkimuksessa verrattiin viljelijöiden käsityksiä kymmenen vuotta aiemmin tehtyyn vastaavaan kyselyyn. Muutamat tutkimuksen tuloksista ansaitsevat tarkemman tarkastelun.

Viljelijöiden osuustoimintamyönteisyys on kasvanut kymmenen vuoden takaisesta 60 prosentista 74 prosenttiin. Kasvua on ollut kaikissa tuotantosuunnissa ja ikäluokissa. Kiinnostavaa on, että vanhempien viljelijöiden ja etenkin lihantuottajien myönteisyys osuustoimintaan on lisääntynyt eniten.

Tyytyväisimpiä ollaan osuusmeijereihin ja POP Pankkeihin. Myös tyytyväisyys Fabaan ja Metsäliittoon on kasvanut, kun taas tyytyväisyys osuuskauppoihin on laskenut.

Tuottajat pitävät osuuskunnan jäsenyyttä tärkeänä etenkin meijeri- ja lihasektoreilla. Useimpien tuottajien mielestä osuuskunnilla on velvoite markkinoida kaikkien jäsentensä tuotteet ja ottaa tuotteet vastaan myös vaikeissa markkinatilanteissa. Tämä näkemys on selvästi kasvanut kymmenessä vuodessa.

Aiempaa yleisemmin myös ajatellaan, että kaikille tulee maksaa sama yksikköhinta riippumatta esimerkiksi kuljetusmatkoista.

Viljelijät ajattelevat aiempaa useammin, että osuustoiminnallinen yritysmuoto ei eroa muusta yritystoiminnasta. Eniten tätä mieltä ovat sikatilalliset, suurten tilojen vastaajat, ei-jäsenet sekä B-alueen tilat.

Ajattelutavan muutos kymmenessä vuodessa on ollut suuruudeltaan varsin radikaali. Ovatko siis osuuskunnat muuttuneet osakeyhtiöiden kaltaisiksi, vai ovatko osakeyhtiöt alkaneet matkia osuuskuntia, jotka usein ovat markkinajohtajia alallaan? Tähän ei kyselytutkimus anna suoraa vastausta.

Nuorten tuottajien keskuudessa on nähtävissä kasvavaa kiinnostusta osuustoimintaan.

Nuoret korostavat, että osuustoiminta poikkeaa myönteisesti muusta yritystoiminnasta. Esimerkiksi toiminnan vastuullisuus sekä omistajien sitoutuminen saavat nuorilta myönteisiä arvioita. Tulos on samansuuntainen kuin professori Petri Ollilan tutkimustulos (OT-lehti 4/2017), joka antoi viitteitä nuorten suurtilallisten kasvavasta kiinnostuksesta osuustoiminnan ideologiaa kohtaan.

Toisaalta nuoret odottavat muita enemmän, että tarjottava tuotteiden määrä näkyisi tuottajahinnassa. Näyttää siltä, että nuorten tulkinta osuustoiminnasta poikkeaa jonkin verran muista.

Meijerisektorilla korostuu osuuskunnan tärkeys jäsenille. Maidontuottajat suhtautuvat osuustoimintaan yleisestikin muita myönteisemmin. Oikeudenmukainen voitonjako on heille tärkeää, ja he painottavat saman tuottajahinnan maksamista kaikille. He ovat myös kaikkein aktiivisimpia osallistumaan osuuskunnan toimintaan ja kokevat saavansa eniten hyötyä osuuskunnasta.

Kiintoisaa on, että he kuitenkin kokevat jäsenyyden hyötyjen vähentyneen kymmenen vuoden takaiseen verrattuna.

Poikkeavatko isot ja pienet tilat toisistaan suhtautumisessa osuustoimintaan?

Erot ovat yllättävän vähäisiä. Isot tilat painottavat, että suomalainen omistus ja oikeudenmukainen voitonjako sopivat hyvin osuustoiminnallisiin yrityksiin. Ne katsovat jossain määrin useammin, että tuottajahinnan tulisi olla sidoksissa kerralla tarjottavaan määrään.

Merkittävä muutos kymmenessä vuodessa on tapahtunut lihaosuuskuntien jäsenistössä: sekä lihatilat että maitotilat kokevat saavansa lihaosuuskunnasta aiempaa enemmän hyötyjä. Yksi selitys voi olla, että osuuskuntaa kaikesta huolimatta pidetään luotettavana markkinakanavana. Myös korkeat osuuspääoman korot ovat voineet vaikuttaa myönteisyyteen.

Nuorissa tuottajissa on nähtävissä myönteisyyden kasvua osuustoimintaan ja he kokevat vahvimmin, että viljelijäomisteisuuden merkitys on kasvanut.

Nuorten aiempaa myönteisempää suhtautumista saattaa myös selittää osuuskuntien antama turvallinen markkinakanava – ovathan nuoret tuottajat usein investoineet merkittävästi tilaansa pitkälle tulevaisuuteen. Nuoret myös korostavat muita useammin yhteistoiminnallisia arvoja.

Miettimisen aihetta on siinä, että viljelijät yleisesti kokevat, että osuuskunnat ovat aiempaa enemmän erkaantuneet viljelijöistä eivätkä vastaa heidän tarpeitaan. Miksi kaikissa tuottajaryhmissä nähdään näin, myönteisyyden kasvusta huolimatta?

Sekä kuluttaja- että tuottajaosuuskuntien kenttä on muuttunut paljon kymmenessä vuodessa. Kun tilakoot kasvavat ja viljelijöiden ammattitaito kohoaa, myös odotukset osuuskuntia kohtaan kasvavat.