Irtisanoutumisaalto uhkaa vanhustenhoitoa

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) laatima toimenpidesuunnitelma iäkkäiden laitoshoidon vähentämiseksi ja kotiin annettavan palvelun lisäämiseksi on karua luettavaa vanhuksille, hoitoalan ammattilaisille ja omaisille. Toimenpidesuunnitelman ainoana tavoitteena ovat kustannussäästöt. On unohdettu ihminen. Lisäksi suunnitelmassa ei tunnusteta tämän päivän todellista tilannetta, eikä se vastaa vanhuspalvelulain tavoitteita. Laki tuli voimaan 2013 heinäkuussa.

Kotihoidossa työskenteleviltä lähi- ja perushoitajilta tulee yhä enenevässä määrin viestiä, että voimavarat ovat lopussa liian suuren työmäärän vuoksi. Koulutettua hoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi. Uutena ilmiönä on, että hoitajat ovat joukkoirtisanoutuneet tehtävistään eettisten ongelmien vuoksi. Työtä ei voi tehdä ammattietiikan mukaisesti. Sen asian kanssa on vaikea elää.

STM laatii kelpoisuusvaatimusten väljentämistä ohjaavan suosituksen. Sinällään asia kuulostaa hienolta, koska tarvitsemme vanhustenhoitoon lisää työvoimaa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Ei ole ihan sama kuka vanhuksia hoitaa. Vanhukset, jotka saavat kuntien hoiva- ja hoitopalveluja, ovat monisairaita ja enemmän hoitoa tarvitsevia. Tätä moni päättäjä ei tunnu ymmärtävän.

Hoitajan pitää kyetä ymmärtämään vanhuksen sairauden kulku, lääkkeiden vaikutus sekä miten ylläpitää asiakkaan toimintakykyä. Myös saattohoito kuuluu osana hoitotyöhön.

Vanhustenhoito vaatii ammattitaitoa, jota lähi- ja perushoitajilla on. Lähihoitajan ammattitaitoon kuuluu tieto sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmästä ja toimentuloturvan etuuksista, mitä kotihoitotyössä erityisesti tarvitaan.

Yhteiskunta ei saa hyväksyä sellaista tapaa, että ihmisryhmät, jotka eivät itse kykene pitämään puoliansa, ovat eriarvoisessa asemassa. Jos madallamme koulutustasoa, olemme pian tilanteessa, jossa hoitoa tarvitsevien vanhusten ennaltaehkäisevä hoito ja kuntoutus vaarantuvat. Ei myöskään saa tulla eteen tilannetta, jossa yhteiskunta kouluttaa ammattilaisia ja samaan aikaan väheksyy ammattilaisten osaamista ja kouluttaa pikakoulutuksella nopeasti työvoimaa. Jo nyt on paikkakuntia, joiden oppilaitosten lähihoitajat eivät ole työllistyneet, koska alan työpaikkoihin on palkattu lähihoitajien sijaan hoiva-avustajia.

Tavoitteena ei saa olla iäkkäiden laitoshoidon vähentäminen, vaan asiakkaan hyvä hoito. Moni ei pärjää kotona, vaan tarvitsee laitoshoitoa. Sekä laitos- että kotihoitoon on suunnattava riittävästi koulutettua hoitohenkilökuntaa, joka voi toteuttaa asiakkaan hyvää ja turvallista hoitoa, jota laissakin vaaditaan.

On huolehdittava myös henkilökunnan jaksamisesta, jotta meillä jatkossakin on hoitotyöntekijöitä.