Ojitettujen kitumaiden ennallistamisessa ei ole järkeä

Kuva: Kari Lindholm

Kaikki metsäojitusalueet eivät ole saavuttaneet metsämaiden kasvukriteeriä. Sopivaksi vaihtoehdoksi puun kasvatukselle on katsottu ennallistaminen, takaisin siihen mistä aloitettiinkin.

Kitumaiden puuston vuotuinen keskikasvu on suuruusluokkaa 0,5 kuutiometriä hehtaarilla. Yleensä ojitetut kitusuot ovat alun perin karunpuoleisia rämeitä. Niillä on turvetta yleisesti noin puoli metriä. Turvetta on kertynyt vuosittain noin puoli kuutiota hehtaarille, toisin sanoen ojituksen jälkeisen puuston kasvun verran.

Kitumaille ei ole myönnetty valtion tukea kunnostusojitusta varten. Ojitusalueet ovat saaneet rauhassa palautua hyvin lähelle alkuperäistä tilannetta. Ojat mataloituvat kahdesta syystä: turve painuu kasaan ja ojan pohjan sammalkerros vahvistuu joka vuosi.

Keskimäärin kitumaasoiden ojituksesta on kulunut runsaat 50 vuotta. Tässä ajassa ojat ovat käytännössä menettäneet merkityksensä.

Ojitetuilla kitumailla ennallistamisessa ei ole mitään järkeä ainakaan metsätalouden, vesitalouden, kansantalouden, vesiensuojelun tai hiilen sidonnan näkökulmasta. Yllättävän kova kannatus asialla kuulostaa silti olevan. Ehkä sanalla ”ennallistaminen” on hyvä kaiku, tunteen pohjaltahan mielikuvat usein syntyvät.

Jouni Kotiranta

Rovaniemi