Mikrobien sota ja rauha

Kolumnin otsikko on lainattu ranskalaisen filosofin Bruno Latourin kirjan nimestä. Kirja pyrki osoittamaan, ettei kukaan eikä mikään ole mitään yksin, vaan kaikki tapahtuminen on asioiden liittymistä yhteen aina uusilla tavoilla olivat asiat sitten ihmisiä, eläimiä tai muita olioita.

Kirjassa kuvataan miten Louis Pasteurin työ mikrobiologina ja hänen maineensa suurmiehenä oli osa suurta verkkoa. Yksittäisenä ilmiönä Pasteuria ei olisi, eikä varsinkaan ilman mikrobeja. Pasteurin keksintöjä tulee kuvata myös mikrobien näkökulmasta. Tämä ajatus on nykyään yllättävän kiinnostava.

Mikrobit ovat maailman vanhimpia olioita ja ne ovat käyneet taistelujaan maalla merellä ja ilmassa jo vähintään kolme miljardia vuotta. Niihin luetaan bakteerit, arkit (jotka löydettiin vasta vähän aikaa sitten), homeet jne.

Nuo näkymättömät oliot ovat vallinneet elämäämme hyvässä ja pahassa niin kauan kuin ihmisiä on ollut. Useimmiten ne nähdään vaarallisina, koska ne aiheuttavat tauteja. Niillä on siis varsin huono maine ei vähiten Pasteurin takia, sillä hän juuri keksi rokotteen, ihmisen ohjaaman keinon taistella mikrobilla toista mikrobia vastaan.

Rokotteiden varsinainen voittokulku alkoi kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen kun opittiin käyttämään antibiootteja tautien torjunnassa. Vähitellen antibiootteja on sitten käytetty kasvun lisääjinä ja turvaajina lihantuotannossa. Nykyään 80 prosenttia antibiooteista kuluu eläintuotannossa.

Nykyisenkaltainen antibioottilääkitys onkin tulossa tiensä päähän.

Kevytmielinen käyttö on johtanut siihen, että yhä useammin ne menettävät tehonsa bakteerikannan kehittyessä niille vastustuskykyisiksi. Ihmiskunnan tuleekin nopeasti ruveta käyttämään antibiootteja huolellisemmin tai sitten keksiä jokin muu keino tautien torjumiseksi. Ensiksi mainittu keino lienee vaihtoehdoista se realistinen.

Luultavasti antibiootit torjuessaan yhtä tautia ovat ihmiskehossa haitallisia monen muun taudin torjunnassa sillä mikrobit eivät tosiaan ole pelkästään pahoja vaan monessa asiassa ne ovat välttämättömiä ruumiin toimintojen ja tasapainon kannalta. Lisääntyneitä diabetesta ja hengityselinsairauksia arvellaan osaltaan mikrobitasapainon heilahtamisen seurauksiksi.

Mikrobit tekevät myös paljon sellaista hyvää, jota ennen ei ole osattu kuvitellakaan, saati hyödyntää. Yksi tällainen hämmästyttävä ominaisuus on tietyn bakteerin kyky käyttää hyväksi metaania ja muuntaa sitä proteiiniksi.

Norjalaiset löysivät tällaisen olion 1980-luvulla ja muunsivat öljynporauksen ohessa löytynyttä kaasua kalanrehuksi se kun oli helpompaa kuljettaa maihin. Halpa soija kuitenkin tuhosi tämän markkinan ja norjalaiset myivät patentin amerikkalaisyritykselle. Tuote on tulossa uudelleen markkinoille. Se voisi olla vallankumouksellinen jos vain hinta on kohdallaan.

Nyt on havaittu että pohjoisten merialueiden metaanipäästöt eivät olekaan niin suuria kuin on laskettu. Syyksi tutkijat esittävät bakteeria, joka meressä hajottaa metaanin. Samasta tai samankaltaisesta bakteerista on viitteitä muuallakin. Yksi hurjimpia väitteitä on että tämä bakteeri esiintyy myös laitumilla ja hajottaa nautojen tuottamaa metaania. Totta tai ei, asiaa on syytä seurata.

Itse olen mukana hankkeessa, jossa kokeillaan Torronsuosta löytyneen bakteerin kykyä yhdistää hiilidioksidia ja vetyä metaaniksi sekä toisaalta prosessoida puukaasusta suoraan metaania. Onnistuessaan molemmat prosessit ovat osoituksia hyvästä liittosuhteesta mikrobien kanssa ja omiaan mullistamaan totuttuja ajatusmalleja.

Meidän ihmisten olisi siis päästävä sodasta rauhaan ei pelkästään keskenämme, vaan myös mikrobien kanssa. Sillä meillä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa niitä. Sen sijaan hyvässä tapauksessa voimme liittolaissuhteella varmistaa itsellemme paremman tulevaisuuden.