Hupeneva suoluonto huolettaa suojelijaa
Nivalalainen luontokartoittaja Terhi Ala-Risku on huolestunut suoluonnon säilymisestä. Hänen mielestään soiden tuhoaminen on lyhytnäköistä puuhaa.
TEKSTI: Kirsi Haapamatti KUVA: Markku Vuorikari
Nevat ovat ainoaa alkuperäistä luontoa, mitä meillä täällä Länsi-Suomessa on, väittää Terhi Ala-Risku. ”Täällä ei ole luonnontilaisia metsiä, mutta luonnontilaisia soita on. On surullista, että alkuperäistä luontoa nakerretaan nopeasti olemattomiin.”
Ala-Risku tuumii, että vaikka suoluonnon monimuotoisuuden arvoa ei nähtäisi nyt, tulevaisuudesta ei voida tietää.
”1800-luvulla kuivatettiin järviämme. Jos silloin joku olisi sanonut, että nämä rannat tulevat olemaan parin sadan vuoden päästä arvokkaita rakennuspaikkoja, olisi vastustajalle naurettu”, luontokartoittaja vertaa.
Terhi Ala-Riskun mielestä uusiutumattomia luonnonvaroja – jollaiseksi turve luetaan – pitäisi ylipäätäänkin säästää ja käyttää harkiten. Soista kaivetun niin sanotun ympäristöturpeen käyttö on yksiselitteisesti tuhlailevaa: ”Sitä kärrätään hevostalleille kuivikkeeksi ja käytetään maanparannusturpeena. Täysin jalostamattomana sen käyttö on luonnonvarojen tuhlaamista. Jos uusiutumattomia luonnonvaroja otetaan, ne pitäisi ainakin jalostaa pitkälle.”
Luonnontilaisten soiden häviäminen on yleisessä tiedossa. Miksi soidensuojelu ei ole jokaiselle suomalaiselle sydämen asia?
”Suo on monelle ympäristönä vieras. Esimerkiksi vetämilläni retkillä olen havainnut, että nevalle tultaessa ihmiset muuttuvat levottomiksi. Kysellään, että päästäänkö me täältä pois. Ehkä tässä vieraudessa on osasyy siihen, että monimuotoisten soiden muuttuminen turvekentiksi ei tunnu ajatuksena pahalta.”
Myös turveteollisuuden näyttävät mainoskampanjat ovat olleet omiaan hälventämään käsitystä turpeenkäytön haitoista.
Jos suoluonto ei tunnu säilyttämisen arvoiselta, ilmastonmuutoksen torjuminen hiertää yhä useamman kansalaisen mielessä. Turpeen poltto on kivihiilen veroinen kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja. Useat uudet lämpövoimalat kuitenkin edelleen rakennetaan niin, että ne tarvitsevat turvetta.
Kuluttajilla olisikin Ala-Riskun mukaan soiden pelastamisen avaimet käsissään: ”Pitäisi vaatia uusiutuvilla tuotettua kaukolämpöä. Ja ylipäänsä ottaa selvää, miten meille myytävä kaukolämpö on tuotettu.”
Kulutusvalinnoilla voidaan kääntää turveteollisuuden kelkkaa, mutta on myös muita vaikuttamisen keinoja. Ala-Risku kannustaa kansalaisia aktiivisesti seuraamaan turvehankkeiden vireilletuloa ja ottamaan kantaa ympäristövaikutusten arviointiraportteihin.
”Mielipiteensä voi antaa, vaikkei olisi varsinaisesti osallinen. Näin siis YVA-vaiheessa. Varsinaisessa lupavaiheessa pelissä mukana ovat enää osalliset.”
Soidensuojelijat vastustavat turpeenkaivuun aloittamista luonnontilaisilla soilla. Yksittäiset kansalaiset voivat siis vaikuttaa, mutta varsinainen yleisempi vaikuttaminen ja puuttuminen ovat järjestöjen tehtäviä:
”Uusia lupia tulee vireille koko ajan. Lupaprosessien seuraaminen on raskasta ja vie aikaa. Itsekään en ennätä seurata kunnolla kuin eteläisen Pohjanmaan asioita.”
Ala-Risku ei ole näkemyksineen yksin. Esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto on ottanut voimakkaasti kantaa turpeenpolttoa vastaan ja soiden säilymisen puolesta. Myös ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) on suorasanainen turpeenpolton vastustaja. Ehkä poliittista tahtoa soidensuojeluun alkaisi nyt löytyä.
”Luotan Ville Niinistöön, joka hiljan television ajankohtaisohjelmassa vastasi kysymykseen, jatkuuko turpeenpoltto Suomessa siirtymäkauden jälkeen jatkossakin. Ei jatku. Se oli kiva kuulla ministerin sanomana”, Ala-Risku sanoo.
Linkki: www.sll.fi/luontojaymparisto/suot
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
