Oodi pikkutytöille
Sami Keski-Vähälä käsikirjoitti elokuvan pikkutytöille. Onnelia ja Annelia näyttelevät Aava Merikanto ja Lilja Lehto. kuva: Jolle Onnismaa/jarkko Sirkiä Kuvankäsittely: Jarkko SirkiäOnneli ja Anneli -elokuva on lämminhenkinen ylistyslaulu pienille tytöille ja ystävyydelle. Käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälä kurkisti tyttöjen maailmaan oman tyttärensä kautta.
Elokuva perustuu Marjatta Kurenniemen vuonna 1966 julkaisemaan Onnelin ja Annelin talo -romaaniin. Se kertoo kahden ekaluokkalaisen tytön, Onnelin ja Annelin (Aava Merikanto ja Lilja Lehto) sadunhohtoisesta kesästä. Tytöt löytävät suuren rahasumman ja ostavat sillä Rouva Ruusupuulta talon, jossa asuvat salaa vanhemmiltaan.
Sami Keski-Vähälä, 41, ajatteli elokuvaa kirjoittaessaan, että maailmaan mahtuisi paljon enemmänkin pikkutytöille sopivia asioita.
”Ajatus lähti liikkeelle siitä, että nykypäivän lastenelokuvat ovat usein metelin täyttämiä ja poikien tekemismaailmasta käsin tehtyjä. Monissa niistä tyttöpääosan esittäjät käyttäytyvät poikamaisesti. Vältin tekemästä sellaista elokuvaa.”
Pikkutyttöjen maailmaan käsikirjoittaja löysi tien kahdeksanvuotiaan tyttärensä avulla.
”Lueskelin hänelle Onneli ja Anneli -kirjoja ja havainnoin, millaiset asiat häntä kiinnostavat ja millaisia tunnetasoja hän kokee. Loppupeleissä havaintoni perustuvat omiin arvauksiini.”
Onneli ja Anneli -saturomaanisarjan kirjoittanutta Marjatta Kurenniemeä (1918–2004) Keski-Vähälä pitääaikansa unohdettuna suuruutena.
”Kurenniemellä on laaja ja laadukas tuotanto. Hän oli omana aikanaan hirveän suosittu ja tunnettu, mutta hän painui unholaan parissakymmenessä vuodessa.”
Keski-Vähälä on arvostetuimpia ja työllistetyimpiä elokuvakäsikirjoittajia Suomessa. Hän on kynäillyt käsikirjoituksen muun muassa elokuviin Tie pohjoiseen ja Haarautuvan rakkauden talo.
Alalla on tarjolla vähän säännöllistä työtä. Niinpä täysipäiväisiä elokuvakäsikirjoittajia on Suomessa vain kymmenkunta.
”Kollegani Paavo Westerberg totesi hiljattain, että me mahtuisimme samaan taksiin”, Keski-Vähälä hymähtää.
Käsikirjoittaminen on vaikea laji, sitä ei opita koulun penkillä. ”Olen ollut alalla 15 vuotta ja vasta nyt tunnen osaavani homman ja päässeeni vauhtiin. Minua on lykästänyt, että saan käsikirjoittaa työkseni. Nautin kirjoittamisesta. Se on elämäni.”
Käsikirjoittaja havainnoi ja tekee ajatustyötä elämisen lomassa, joten työ seuraa mukana vapaa-ajalla.
Hyvät käsikirjoittajat omaavat elämänkokemusta. Siksi he ovat usein parhaimmillaan vasta keski-iässä.
”En olisi voinut tehdä Onnelia ja Annelia ilman omaa perhettä. Se on mahdoton ajatus. En myöskään voisi kirjoittaa nuorten kaupunkilaisnaisten elämästä, koska en tunne aihetta.”
Onnelin ja Annelin seikkailut saattavat jatkua valkokankaalla, mikäli elokuva saa hyvän vastaanoton. Toisen elokuvan käsikirjoittaja sijoittaisi talvimaisemiin.
Haastatteluhetkellä Keski-Vähälä ei ole vielä nähnyt elokuvan valmista versiota.
”Katson elokuvan aina yleisön kanssa. Silloin näen, mikä timii katsojille ja mikä ei. Aika harvoin tulee suuria yllätyksiä. Jotkut kokeneet teatterinjohtajat osaavat mitata aplodien voimakkuudesta, tuleeko näytelmästä menestys. Samoin yhdestä elokuvanäytöksestä voi päätellä, menestyykö elokuva.”
Keski-Vähälä jatkaa ylpeänä suomifilmin kunniakkaita perinteitä. Hän haluaisi, että kotimaisia elokuvia sijoitettaisiin useammin kaupunkien sijasta maaseutumiljööseen.
”Ongelmana on se, että suurin osa elokuvien tekijöistä asuu pääkaupunkiseudulla. Uskon kuitenkin, että maaseutuelokuvia tehdään vielä. Niiden aika on edessä”, Keski-Vähälä arvelee.
JOUNI HIRN
Onneli ja Anneli saa
ensi-iltansa 17. tammikuuta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
