Maskeeraaja Miia Leppäaho viimeistelee Sinikka Mokkilan kampauksen.
Vielä kerran Pirunpelto
Kamerat käyvät, kun Sinikka Mokkila astuu ulos ”Kievarin talosta”.
Jokainen kohtaus käydään tarkoin läpi ennakkoon.
”Sutkia” sarjassa esittänyt Jukka Mäkelä ja Sinikka Mokkila hyvästelevät haikein mielin Pirunpellon.
Näyttelijä Jari Salmi, ohjaaja Jukka Mäkinen ja kuvaaja Kari Manninen suunnittelevat näyttelijöiden kulkureittejä.TV-sarja Pirunpellon vihoviimeiset kuvaukset päättyivät elokuun puolivälissä. Näyttelijä Sinikka Mokkila on haikeana sarjan päättymisestä, joskaan aivan kaikkea hän ei jää ikävöimään.
TEKSTI: Jouni Hirn KUVAT: Kimmo Haimi Hämeenkyrön Haukijärven kylällä
Maalaisjuntturat väistyvät ruudusta
Kievarin tilan topakkaa Saara-emäntää näyttelevä Sinikka Mokkila on pukeutunut jälleen tuttuun rooliasuunsa: huiviin, navettatakkiin ja kumisaappaisiin.
Mokkila istuu maalaistalon aittarakennukseen pystytetyssä maskeeraushuoneessa ja valmistautuu kuvauksiin.
Maskeeraaja Miia Leppäaho sipaisee Mokkilan kasvoille luonnollisen meikin, koska ”navetasta tulleen maalaisemännän täytyy näyttää siltä kuin meikkiä ei olisi laisinkaan.”
Menossa ovat Pirunpellon viimeisen tuotantokauden kuvaukset. Mokkila toteaa, että sarjaa ja sen tekijäporukkaa tulee ikävä.
On myös asia, josta hän luopuu mielellään. ”Jouduin pitämään tätä harakanpesää päässäni vuosia, koska roolihahmolleni ei sopinut kampaustyylin vaihto. Olenkin jo miettinyt kampaajani kanssa, mitä keksimme tukalle kun vapaudun tästä pehkosta”, Mokkila nauraa ja sukii permanentattuja hiuksiaan.
Pikkutytön unelmat toteutuivat
TV2:lla vuodesta 2009 esitetty maaseutuaiheinen draamakomedia on kerännyt parhaimmillaan miljoona katsojaa.Suuresta katsojamäärästä huolimatta Pirunpelto päättyy. Viimeiset uudet jaksot esitetään TV2:lla joulukuusta alkaen.
Heikki Luoman käsikirjoittama Pirunpelto kertoo ”Tyrisevän” kunnan asukkaiden elämästä, johon liittyy kähmintöjä niin ihmissuhteissa kuin paikallisten soravarantojen ympärillä.
Pirunpellon viimeisissä jaksoissa lyödään astetta raisumpi vaihde päälle, kun soppaa saapuvat hämmentämään ulkomaalaiset rikolliset.
Mokkila kertoo saaneensa Pirunpellosta yllättävän hyvää palautetta alusta lähtien. Sen perusteella sarja on vedonnut hyvin eri-ikäisiin katsojiin.
Pirunpellon loppuminen on ihmetyttänyt monia TV-katsojia. Eivätkö sarjassa nähtävät soramiehet ja muun tavalliset ihmiset sovi TV2:n nuorentuvaan ohjelmistoon? Viime aikoina moni muukin rahvaantuoksuinen ohjelma Kiminkisestä ja Kesäillan valssiin on saanu väistyä mediaseksikkäämpien ohjelmien tieltä.
Sarja tuottaja Sirpa Bertling tähdentää, että Pirunpellon lopettamisen tasutalla eivät ole ohjelmapoliittiset syyt: sarja suunniteltiin aluperinkin neljän tuotantokauden mittaiseksi.
”On annettava mahdollisuus sille, että lopetuspäätös poikii jotain uutta ja hyvää. Vuoden päästä näemme, minne ne miljoona tv-katsojaa siirtyivät”, Mokkila pohtii toiveikkaana.
Mokkila on viihtynyt Kievarin emännän roolissa hyvin. Maalaiselämä oli Pohjois-Savon Vesannolla varttuneelle näyttelijälle ennestään tuttua.
”Roikuin maidonhakureissuilla läheisen kunnaliskodin navetassa kaikki iltapäivät. Veli haukkui karjakoksi, kun haisin niin lehmille.”
Mokkila päätti jo yhdeksänvuotiaana, että hänestä tulee näyttelijä. Ensikosketuksen tulevaan leipätyöhön hän sai paikallisen kansakoulun näytelmässä Savonmuan Joulupukki.
”Erään Vasikaisen pojan piti esittää joulupukkia, mutta se ilmoittikin kaksi viikkoa ennen joulujuhlaa, ettei huvita. Kukaan koulun pojista ei halunnut esittää pukkia, joten rooli annettiin mulle. Sain näytelmästä hyvää palautetta ja onnistumisen tunteen, joka vahvisti tavoitettani entisestään”, Mokkila muistelee.
Maalaistyttö muutti maailmalle 16-vuotiaana ja päätyi muutamaa vuotta myöhemmin Mikkelin teatteriin harjoittelijaksi ja edelleen Kokkolan kaupunginteatterin palkkalistoille. Sieltä matka jatkui Porin teatterin kautta Vaasaan ja vuonna 1987 Kuopion kaupunginteatteriin, jossa vierähtikin parikymmentä vuotta.
”Viitisen vuotta sitten havahduin siihen, että olen saavuttanut kaiken mistä haaveilin pikkutyttönä. Olin saanut näytellä, tanssia ja laulaa ammatikseni yli 20 vuotta. Halusin toteuttaa uusia haaveita, joten irtisanoin itseni hautakivisopimukselta ja aloin opiskella kameranäyttelemistä ja kirjoittamista. Hyppäsin tyhjän päälle.”
Mokkila asuu perheensä kanssa viidettä vuotta luomupeltojen äärellä Tampereen Teiskossa. Hän on avoliitossa näyttelijä Vesa Wallgrenin kanssa. Heillä on kaksi lasta ja yksi lapsenlapsi.
Viime vuosina Mokkila on esittänyt useita maalaisnaisen rooleja. Hän itsekin ihmettelee miksi ja toteaa sitten, että maalaisuus on sisäänrakennettu juttu.
Meistä maalaisihmisistä huokuu joku juurevuus, jota on vaikea selittää. Olen asunut kuitenkin suurimman osan elämää kaupungissa. Ehkäpä kyse onkin näyttelemisestä”, Mokkila pähkäilee.
Pirunpelto on tärkeä etappi Mokkilan näyttelijänuralla. Neljän vuoden pesti on tuonut rutkasti kokemusta kameratyöskentelystä.
Freelancerina työskentelevän näyttelijän on totuttava siiheen, ettei aina ole tietoa tulevista töistä.
”Nyt elämässäni alkaa uusi vaihe, ja odotan mielenkiinnolla minne se kuljettaa”, Mokkila sanoo.
Sitten hän kiristää navettatakkinsa vyönauhaa ja kiiruhtaa kuvaamaan seuraavaa kohtausta. Se kuvataan – kuinkas ollakaan – riihen takana.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
