Melan toiminta ei vastaa tarpeisiin

Yli kymmenen vuotta viljelijänä olleena on Melan toiminta mielestäni muuttunut vuosi vuodelta huonompaan suuntaan.

Lomittajaa on lähes mahdoton saada, jos sairastuu äkillisesti. Jos olet varannut leikkauksen sairaalaan puolta vuotta aikaisemmin, saat sijaisapua, mutta et muuten.

Eikä siitä uskalla napista, sillä lomittaja otetaan silloin pois jonkun toisen tilan vuosilomalta. Ja se tietää sitä, että seuraavalla kerralla oma vuosiloma on vaarassa!

Sitten ihmetellään kun maanviljelijät ovat väsyneitä ja tapaturmia sattuu. Siihen on annettu lääkkeeksi vain koulutusta vaaranpaikoista! Naurettavaa.

Samalla kun tunnustetaan, että viljelijät tarvitsevat enemmän lepoa, toisella kädellä supistetaan lomituksen määrärahoja ja evätään sijaisapuja. Onko tutkittu, kuinka paljon viljelijät saavat sairaslomaa ja kuinka moni niistä toteutuu?

Entä jos viljelijä haluaa lähteä tutustumaan toisen navettaan oppiakseen uutta. Se kun on paras tapa oppia tällä alalla. Saako siihen lomittajan siksi aikaa sijaisavulla?

Kokemuksesta tiedämme, ettei saa. Se, että viljelijä hetkeksi irrottautuisi työn äärestä ja kasvattaisi samalla ammattitaitoaan, ei Melan mielestä oikeuta sijaisapuun.

Tyky-päiviä kuulee olevan muilla aloilla, mielen ja kehon virkistystä. Meille viljelijöille se tehdään mahdollisimman hankalaksi tai mahdottomaksi. Ja jonkun on oltava järjestöissä mukana hoitamassa yhteisiä asioita. Mutta mihinkään Valion tai MTK:n kokouksiin tai koulutuksiin ei saa sijaisapua.

Eikä uuden työtekijän palkkaus ole helppoa, vaikka tarvetta olisi. Se on tehty mahdollisimman vaikeaksi ja kalliiksi.

Tuntuu, että Melan pääasiallinen tehtävä olisi minimoida edut viljelijälle ja oman hallintokoneiston voitelu mahdollisimman tuottoisaksi, viljelijän kustannuksella. Tällaisen laitoksen varassa on meidän kotieläintilallisten hyvinvointi.

Tehkää vain tutkimuksia miksi vahinkoja sattuu ja väsymystä esiintyy. Eikö se ole sanomattakin selvää.

Näillä minimaalisilla vuosilomamäärillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin pitää pienen pieniä lomapätkiä silloin tällöin. Ja nyt on lähiaikoina vielä supistettu tilojen tuntimäärää vuosilomapäivästä. Ja vedotaan siihen, että lomittajan työhön ei kuulu kuin kaikkein olennaisin.

Mutta kun ei navetassa voida mennä tietyn käsikirjoituksen mukaan. Eläimet vaativat yksilöllistä hoitoa, eikä niiden liikkeitä voi aina ennalta ennustaa. Jokainen päivä on erilainen.

Mutta Mela kellottaa työt ja se on siinä. Piste. Mitähän eläinten suojelijat sanoisivat tästä menosta?

Samaan aikaan lomittajat ovat ihmeissään, kun heitä ajatetaan mutkaista tietä näkymättömiin vajaiden tuntien perässä! Ja jatkossa vielä alennetulla kilometrikorvauksella, vaikka jo nyt vain toinen matka korvataan, kun lomittaja joutuu ajamaan tilalle kaksi kertaa päivässä.

Tästä systeemistä kärsivät sekä tilalliset että lomittajat!