Koululainen selviytyy ilman omaa puhelinta

Mielipide

27.8.201802:00

Kolumni

Sari Penttinen

Milloin lapselle hankitaan ensimmäinen kännykkä?

Millainen puhelin olisi sopiva valinta koululaisen käteen?

Kännykän hankintaan liittyviä lehtijuttuja sekä mainoksia pomppii silmille erityisesti keväällä koulujen loppumisen aikoihin ja syksyn tullen ennen koulun alkua.

Mikäli on lehtijuttuja uskominen, ensimmäinen kännykkä hankitaan eka­luokkalaiselle. Tästä voidaan lipsua erästä artikkelia lainatakseni: perheen sisäisen toimintakulttuurin tai lapsen yksilöllisen kehityksen mukaan.

No meillä on tiputtu sivuraiteille. Meidän tokaluokkalaisella ei ole omaa kännykkää perheen sisäisen toimintakulttuurin takia.

Kehityskeskusteluja aiheesta ei ole edes käyty, sillä lapsi ei itse asiassa ole koskaan edes pyytänyt omaa puhelinta. Hän lienee sisäistänyt perheen sisäisen toimintakulttuurin kysymättäkin, niin tylsältä kuin se kuulostaakin.

Hänen läheisimmällä ystävällään on puhelin, ystävä on myös kysellyt tyttärel­tämme, että koska sinä saat oman kännykän?

Minulle on ihan sama, milloin jossain muussa perheessä lapset saavat oman ensimmäisen kännykkänsä. Koska jokaisessa perheessä on oma sisäinen toimintakulttuurinsa, kunnioitetaan sitä.

Niin, milloin perheen sisäisen toimintakulttuurimme mukai­sesti on oikea aika hankkia lapselle kännykkä? En minä tiedä, totta puhuakseni. Mutta sen tiedän, eli sen me tiedämme mieheni kanssa, että aitoa tarvetta omalle puhelimelle ei vielä ole.

Koulussa kännyköiden käyttö on kielletty. Kielto ulottuu myös koulubussiin.

Kotoa koulubussille tytär ei lähde yksin, vaan kotona on aina joku aikuinen aamuisin. Koulun jälkeen hän menee iltapäiväkerhoon.

Olisi melko todennäköistä, että tytöllä olisi oma kän­nykkä, jos hän lähtisi yksin aamuisin kouluun. Mutta meidän onnemme on, että tällä perusteella kännykkää ei ole tarvinnut vielä hankkia.

Tavoitan lapsen koulusta tai iltapäiväkerhosta tarpeen tullen kyllä opettajien tai ohjaajien kautta, sama toimii myös toisin päin.

Ei meillä asuta foliohatut päässä vailla teknisiä vempeleitä tai laajakaistayhteyttä. Kyllä meillä kotona on läppäreiden ja kännyköiden lisäksi tabletteja.

Lapset saavat myös käyttää näitä vehkeitä, luvan kanssa, sovitusti.

Koululaisella on myös mahdollisuus olla kännykällä yhteydessä kavereihin, isänsä kännykän kautta.

Isällä on kaksi kännykkää, joista toisen WhatsApp on varattu tytön viestittelyille. Viestit katsotaan arkisin iltapäivällä, kun isä on tullut töistä kotiin.

Isän työmatkojen aikana, kun kännykkä ei ole kotona vaikkapa pariin päivään, lapseni on pärjännyt hyvin.

Ei pelkoa, etteikö koululaisemme tai nuorimmaiset 4-vuotiaat oppisi rohkeiksi ja ennakkoluulottomiksi älylaitteiden käyttäjiksi ja kehittäjiksi tulevaisuudessa. Vaikka vanhemmilla onkin rajoittunut perheen sisäinen toimintakulttuuri.

Rajoittuneen perheen sisäisen toimintakulttuurin toivon suojaavan lasten kesken kehityksen olevia aivoja. Että niissä riittäisi kykyä pitkä­kestoista keskittymistä vaativiin tehtäviin. Että ne saisivat sopivassa suhteessa hyviä ärsykkeitä ja mahdollisuuden palautua. Että niissä säilyisi kyky lennokkaan mieli­kuvituksen käyttöön.