Näpit irti koulusta!
Kolumni
TIMO PARVELA
Koska kokonaisuuden hahmottaminen näyttää olevan päättäjillemme tavattoman vaikeaa, autan heitä nyt hiukan: Suomalaiset oppilaat ovat menestyneet hienosti OECD-maiden vertailututkimuksissa. Meitä ihaillaan laajasti sen vuoksi. Maamme opettajankoulutus on vahvaa ja koulujärjestelmä on ainutlaatuisen demokraattinen. Opetus on yhtä laadukasta Utsjoella ja Helsingissä. Ilmainen ja monipuolinen kouluruokailumme on maailman kahdeksas ihme, jota käydään opiskelemassa kaukaakin.
Kirjailija Timo Parvela asuu Kirkkonummella.
pettajien ja oppilaiden työvuosi päättyi taas Suvivirteen. Jotenkin laulussa oli tänä keväänä aiempaa haikeampi sävy. Monissa kunnissa nimittäin hiotaan juustohöylän sijasta lihakirvestä, jolla on tarkoitus viipaloida aimo annos suomalaista sivistystä suoraan sylttytehtaalle. Kaavailuissa on ainakin opettajien lomautuksia, ruokamäärärahojen supistamista, sijaisten palkkauskieltoja, ryhmäkokojen suurentamista ja tukiopetuksen sekä kerhotuntien vähentämistä.
Moinen yksisilmäisyys ottaa päähän. Toisaalla yksi ruokapalvelun tyyppi selittää, että pari ruokalajia poistetaan listalta ja salaatteja karsitaan ja toisaalla opetusviraston hemmo vakuuttaa, että kyllä opettaja ihan mainiosti kahdenkin luokan kanssa pärjää. Ihan niin kuin kyseessä olisi tosiaankin vain nakkikastikkeen vaihtaminen makaronivelliin tai kaksi merkityksetöntä viikkoa koululaisen elämässä.
Palataanpa nakkikastikkeeseen. Opettajille kouluruokailu on samalla työpaikkaruokailutilanne. Kuinka moni muu ammatinharjoittaja suostuisi syömään valtavan älämölön keskellä 63 sentin ruoka-annoksen homeisessa rakennuksessa? Entä 62 sentin aterian rusinaporkkanaraasteella ilman rusinoita?
Koulurakennuksemme ovat säälittävässä kunnossa. Rakennuskanta on vanhaa, tilat usein ankeita ja homeongelmia on sietämättömän paljon. Koululaisemme viihtyvät koulussa huonommin kuin monissa maissa. Opettajat ovat uupuneita ja tutkimuksien mukaan joka kolmas harkitsee alan vaihtoa.
Kymmenellä prosentilla koululaisista on keskivaikea tai vaikea masennus. Yli puolet yläasteen oppilaista kokee, että koulun työympäristössä on puutteita. Joka viidennellä oppilaalla on toistuvia rikkeitä. Noin 40 prosenttia vanhemmista ei tiedä, missä heidän murrosikäisensä ovat viikonloppuiltoina…
Lisääntyykö kouluviihtyvyys tai muu yleinen hyvinvointi, kun katkeamispisteessä oleva opettaja pistetään valvomaan myös naapuriluokkaa? Helpottaako masentuneen ja oppimisvaikeuksista kärsivän oppilaan oloa se, että tukitunteja poistetaan ja sen lisäksi hän joutuu jakamaan opettajan huomion entistä useamman luokkatoverin kanssa?
Nyt järki käteen siellä kunnanvaltuuston kokoussalissa! Meidän paras vientituotteemme ei ole kännykkä. Tärkein pääomamme ei ole metsä. Tehokkain pr-edustajamme ei ole Kimi Räikkönen. Suomalainen koululainen on paras, tärkein ja tehokkain omaisuutemme. Vaalikaa sitä. Antakaa sille tilaa kasvaa. Antakaa opettajille mahdollisuus jaksaa työssään.
Nyt seuraa kesäläksytys: Näpit irti koulusta!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
