Perustuslaista poimitaan rusinat pullasta

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra kirjoittaa asiaa perustuslaista ja sen ”tulkintarituaaleista” (MT 29.11.). En ole joka kohdassa hänen kanssaan samaa mieltä ja varsinkaan Puolan ja EU:n asioihin en ota kantaa.

Olen julkisoikeuden aikuis­opiskelija. Ensimmäinen laki, johon tutustuin ja tentin oli juuri perustuslaki (731/1999). Perustuslakia tarvitaan, eikä sen muuttaminen saa olla liian helppoa, mutta ei sitä saa lukita ikuisiksi ajoiksi.

Siinä olen Purran kanssa samaa mieltä, että perustuslakia tulkitsee jonkinlainen ”papisto”. Korkeasti oppineita tulkitsijoita on vähän. Ei oppineisuudessa ole mitään pahaa, mutta heitä pitäisi kouluttaa paljon enemmän eri pohjilta.

”Papisto” on kyllä tyytyväinen, ettei heitä kouluteta liikaa, samoin kuin lääkäritkin, pysyväthän palkat ja palkkiot hyvinä. Toisaalta pitäisi kuunnella myös satoja muita, jotka ovat ”vain” kandeja tai maistereita. He näkevät joskus paremmin metsän puilta.

Jo nuorena ihmettelin, mikä merkitys on perustuslain 18. pykälällä: ”julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön”. Tätä en ole nähnyt tulkittavan missään. Ennen kunnat velvoitettiin antamaan puolen vuoden työjaksoja työttömille, oliko se järkevää vai ei, mutta ainakin perustuslain mukaista?

Perustuslain 16. pykälän (sivistykselliset oikeudet) mukaan jokaisen pitää saada perusopetuksen jälkeen kykyjään vastaavaa ja haluamaansa koulutusta varattomuuden estämättä. Jokainen tietää, että opiskelu maksaa aina jonkin verran. Onko tämä perustuslain mukaista?

Olen Purran linjoilla myös siinä, että perustuslaki on muutakin kuin ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Niiden jatkuva jauhaminen ei suurta enemmistöä kiinnosta. Esimerkiksi nuo työttömyyden ja aikuisopiskelun tulkinnat koskettaisivat useampia.