Kysely aluekehittämisestä kuumentaa joka kerta

Tutkimustiimimme e2 teki selvityksen suomalaisten aluekehittämistä koskevista näkemyksistä työ- ja elinkeino­ministeriölle. Raportti julkistettiin syyskuun alussa.

Tulosten julkaisemisen jälkeen on aina kiintoisaa seurata reaktioita. Tällä kertaa osasimme odottaa kohinaa, koska maan eri osien kehittäminen ja julkisten varojen suuntaaminen kuumentavat tunteita. Jo pelkkä aihevalinta saa osan kommentaattoreista hengästymään.

Eri aiheet ja tulokset saavat aikaan erilaisia reaktioita. Puolueiden kannatusgallupeja seurataan innokkaasti ja otsikoita tehdään usein häviävän pienistä muutoksista. Puolueet saavat tuloksista energiaa, sisua tai päänsärkyä, riippuen lukemista.

Äskettäin uutisoitiin Alma Median kysely puoluejohtajien luotettavuudesta ja MTV:n kysely sote-uudistuksen tarpeellisuudesta. Molemmissa tapauksissa tuloksia hyödynsivät ne, joille ne olivat myönteisiä. Tämä ei vähennä kysely­menetelmien tai tulosten arvoa, pikemminkin päin­vastoin. Tieto tulee käyttöön.

Soten kaltaisten asioiden kohdalla on kuitenkin arvioitava, taipuuko monimutkainen uudistus gallup-aiheeksi. Vaikeat teemat testaavat tutkijoiden ammattitaitoa. Kysymykset pitää muotoilla mahdollisimman ymmärrettäviksi ja yksi­selitteisiksi, jotta myös julkista keskustelua vähän seuraavat pystyvät vastaamaan.

Osa kommentaattoreista kritisoi väittämiä omalta tietotasoltaan ymmärtämättä, ettei edustavaa aineistoa saada, jos kysymykset laaditaan priimuksille. Kysymysten muotoilussa on varmistettava myös, että niillä saadaan vastaukset nimenomaan tarkasteltaviin asioihin.

Laadukas kysely antaa tietoa kansalaisten ajattelusta. Se on roimasti luotettavampi väline kuin näppituntumalla tai tuulta haistelemalla tehtävät arviot.

Yllättävän moni kyselyitä kritisoiva on samaan aikaan sitä mieltä, että päättäjät tekevät ratkaisuja heikolla tietopohjalla eivätkä osaa ennakoida reaktioita. Kysely­menetelmiä on kehitetty vuosikymmeniä, ja ne ovat oiva apuväline päätöksenteossa.

Erityisesti laadulliseen tutkimukseen yhdistettynä kyselyillä kyetään hankkimaan tietoa mielipiteistä ja arvoista niiden takana. Lisäksi tulosten julkistaminen on palvelus kansalaiskeskustelulle ja osoitus tilaajan avoimuudesta.

Kyselyn toteutuksessa on monia laatua varmistavia vaiheita, jotka eivät näy raporteissa, uutisista puhumattakaan. Harkintaa, testausta ja hiomista riittää – ja aina jää parannettavaakin.

Kun tutkijoiden työmoraali on korkea, he pitävät koko ajan mielessä tuotettavan tiedon luotettavuuden ja pätevyyden. Aineistolta osataan kysyä myös yllättävät kysymykset eikä karujakaan tuloksia piilotella.

Keskustelu tuloksista olisi kehittävämpää, jos entistä useampi tuntisi työvaiheet ja malttaisi perehtyä – jopa lukea tutkimusraportin. Tiedon laadukas välittyminen yleisöille varmistetaan vain, kun luetaan, kysytään, ja jos kiire vaivaa, pyydetään aineistoa ennakolta.

Ammattilaisten työotteeseen kuuluu myös se, ettei tietoa epäillä ”lonkalta”, vaikka tulokset kuinka ärsyttäisivät. Kritiikin pitää olla yksilöityä ja perusteltua. Jos päättäjät ja asiantuntijat kauhistelevat tuloksia, on perusteltua kysyä, kuinka etäällä he ovat kansalaisista ja puuttuuko kykyä aistia.

Lopuksi kurkistus ministeriön tilaamaan selvitykseen. Kyselytutkimus osoitti, että enemmistö (58 prosenttia) suomalaisista toivoo asutusta olevan tulevaisuudessa eri puolilla Suomea – sekä kaupunkiseuduilla että pienemmillä paikkakunnilla. Noin kolmannes suomalaisista toivoo asutuksen keskittyvän suurimpiin kaupunkeihin ja maakuntakeskuksiin.

Hieman yllättäen runsas puolet (58 prosenttia) suomalaisista arvioi, että maan eri osien kehittämistä pitäisi jatkossa vahvistaa. Päin­vastaista mieltä oli vain seitsemän prosenttia.

Selvityksessä kysyimme myös, miltä tahoilta suomalaiset odottavat vastuunottoa maan eri osien kehittämisessä. Tärkeimpänä pidetään valtiota ja sen jälkeen kuntia ja maakuntia. EU:n varaan suomalaiset eivät kehittämistä laske.

Raportissa tarkastellaan lisäksi suomalaisten näkemyksiä valtionyhtiöiden pääkonttoreiden sijoittumisesta. Runsas puolet suomalaisista piti perusteltuna pääkonttoreiden sijaitsemista siellä, missä on toimialan osaamista ja resursseja.

Pääkonttoreiden haja­sijoittamisen kannalla oli vajaa kolmannes. Yhdeksän prosenttia sijoittaisi valtionyhtiöiden pääkonttorit pääkaupunki­seudulle toimialasta riippumatta.