Villi, villimpi, kesykani

Mielipide

19.6.201614:00

Kolumni

Olga Temonen

Olen useasti kuullut puhuttavan sääntö-Suomesta, ja joo, onhan täällä sääntöjä. Tai onko se niin että sääntöjä piisaa muuallakin, mutta meillä niitä myös noudatetaan? Siltä usein tuntuu.

Seurasin esikoisemme Helgan ensimmäistä kouluvuotta tarkasti ja huomasin, että hän ainakin on sellaista ihmistyyppiä, joka rakastaa sääntöjä. Selitän sen itselleni sillä, että selkeät sääntöraamit tuo 7-vuotiaalle turvallisuuden tunnetta uudessa koulurutiinissa.

Opettajan sana on laki ja jos ollaan edes niillä rajoilla, että äiti yllyttää rikkomaan rajoja, tyttö puolustautuu ääni väristen. Opettaja kun saattaa kuitenkin olla sitä mieltä, että 20 asteen kesähelteellä kannattaa pukea ulkohousut mukaan kouluun. Teiniangstiin on onneksi vielä matkaa.

Minulta meni teinikapinat aikanaan sivu suun, joten olen nyt saanut kiukutella iltaisin Tuukalle, kuinka uskomattoman paljon olen oppinut uutta sääntö-Suomesta.

Olen nimittäin perustamassa meidän naapuriin kotieläinpihaa, ja hups, eihän se niin helppoa ollutkaan. On kaavakkeita ja vapaamuotoisia hakemuksia, ilmoituksia ja aloitustarkastuksia.

Minä teen papereita, joku jossain virastossa ehkä 2 kuukauden sisällä lukee ne, odotan ja odotan ja silti on koko ajan sellainen olo, että unohdin pyytää luvan vielä johonkin.

Kaikkein yllättävin kaava on ollut kotieläinpihatoiminnan, eli "pysyvän eläinnäyttelyn" lukeminen samaan kategoriaan sirkusten ja eläintarhojen kanssa. Samoilla säännöillä mennään.

Sieltä minä sitten luen paperinivaskasta, pussieläimien ja eväjalkaisten välimaastosta ohjeet siihen, miten minun tulee kanejani pitää. Ja tosiaan, en ollut tajunnut, että nuo kaksi löhöilevää ranskanluppakorvakania jotka meille muuttaessaan asuivat muutaman neliön kokoisissa valmishäkeissä, että ne luokitellaan villieläimiksi.

Läänineläinlääkärin mukaan siis lehmä, lampaat, kanat ja muut "tavalliset" kotieläimet menevät normaalin eläinsuojelulain piiriin. Eli kunhan niiden paikat ovat asianmukaiset ja kunnossa, kaikki tarkastuksessa ok.

Alpakat ja kanit taas ovat villieläinluokituksessa. Alpakka käy järkeen, mutta kani jotenkin ei. No, joka tapauksessa, villikanimme löhöävät nyt vaaditussa kuuden neliön sisätilassa, ja ulkoilevat 50 neliön ulkoaitauksessa.

Eikä siinä mitään, kanimme olivat erittäin tyytyväisenoloisia uuteen kämppäänsä, mutta en ole voinut välttyä ajatukselta, että tässä vääristellään kotieläinpihan kävijöille totuutta. Ei tosiaankaan kovin moni ranskanluppakorva elä noin. Eikä moni muukaan kesykani, citykaneilla on kyllä tilaa, mutta niin on vaarojakin.

Tiedän paljon kaneja, jotka asuvat muutaman neliön tilassa aika lailla koko ikänsä, ja se on todellisuutta, eikä myöskään kiellettyä.

Joten ehkä on ihan hyvä, että perheessäni kasvaa yksi sääntöjä rakastava koululainen. Muutama vuosi vielä, niin tyttö voi purkaa sitä teinienergiaansa opettamalla minulle lisää sääntöjä yritystoiminnan aloittamisesta, tai toivottavasti siinä kohtaa laajentamisesta.

Ehkä hankin pussieläimiä tai niitä eväjalkaisia. Kaavakkeet minulla onkin jo.