Projektityöntekijä Irmeli Koivunen tekee Kukkaniityssä kaikkea: välillä leipoo pullaa, välillä hoitaa asiakkaiden jalkoja.
Omalla lomalla
Kukkaniityn asukkaat saavat nauttia omasta ohjelmasta, kun yksi vieraista, Matti Hanski, lausuu runoja. Marja-Liisa Levy (vas.) kiittää aplodein.
Palvelukoti on remontoitu entiseen kyläkouluun.
Pekka Tanskanen tykkää lomalla kattaa pöytää.
Timo Seppäsellä on ollut Marja-Liisaa ikävä, kun viimeksi on nähty syksyllä kekrilomalla.
Irmeli Koivunen siistii perhehuoneen valmiiksi vastaanottamaan vauvaperheitä, jotka tarvitsevat tilapäistä tukea.
Timo Seppänen (vas.) ja Risto Tolvanen ilmaisevat itseään myös piirtämällä.Kukkaniityn palvelukodissa kehitysvammainen on maksava asiakas, joka saa juuri hänelle räätälöityä palvelua.
Kaitsu Ahonen, Timo Seppänen, Risto Tolvanen ja Pekka Tanskanen istuvat mukavasti nojatuoleissaan ja kuuntelevat, kun Matti Hanski lausuu runoa ilmehtien ja elehtien.
”Kiitän ja pokkaan, ensi viikolla popsin hernerokkaa.”
Palvelukoti Kukkaniityn omistaja Marja-Liisa Levy rutistaa Mattia kiitokseksi. Ja halaa saman tien muitakin asiakkaitaan, kun ei ole moneen kuukauteen nähty.
Levy on pitkän linjan sosiaalialan ammattilainen, joka perusti Sosiotaito Oy:n halutessaan tehdä asiat omalla tavallaan. Sosiotaito pyörittää palvelukoti Kukkaniittyä Nurmeksen Jokikylällä.
Keväällä 2006 Jokikylällä toimi vielä koulu, mutta kun se lakkautettiin, Levy osti kiinteistön ja alkoi remontoida siihen palvelukotia. Toiminta alkoi kesällä 2007 kehitysvammaisten lasten leirillä.
Levyn ajatuksena oli perustaa pieni, vakituinen asumisyksikkö kehitysvammaisille. Kymmenen hengen porukka olisi sulautunut kyläyhteisöön kuin mikä tahansa muukin perhe.
Hankintalaki tyssäsi tavoitteet. Pieni hoitokoti ei pärjännyt kuntien kilpailutuksissa.
Lomakodille kysyntää
Marja-Liisa Levy kartoitti, minkälaisia ammattilaisia paikkakunnalla on käytettävissä, ja päätyi siihen, että Kukkaniitystä tuleekin lomapalveluja tarjoava koti kehitysvammaisille ja lastensuojelun asiakkaille. Siis vähän niin kuin ”all inclusive” -hotelli, jossa on ympärivuorokautinen hoiva.
Entinen kyläkoulu sopii toimintaan hyvin, sillä kehitysvammaiset hahmottavat sen helposti eli ymmärtävät, missä tapahtuu mitäkin. Toisessa rakennuksessa sijaitsevat asuinhuoneet ja toisessa yhteiset tilat. Piha on avoin ja pellot viettävät joelle ja järvelle.
Paikka on kyläläisille tuttu, mikä on auttanut yhteistyön luomisessa. Palvelukodin tiloja ovat käyttäneet niin kylän metsästysseura, martat, 4H kuin kansalaisopistokin.
Levy on solminut suhteet myös kahteen läheiseen maaseutumatkailutilaan, mistä Kukkaniitty voi sesonkiaikaan ostaa palveluita.
Asiakkaista 80 prosenttia maksaa lomansa itse. ”Kun he tulevat toisen kerran, tiedän, että ensimmäinen kerta oli onnistunut. Meillä on paljon samoja kävijöitä”, Levy iloitsee.
Esimerkiksi Matti Hanski tykkää viettää Kukkaniityllä säännöllisin väliajoin pari, kolme päivää. Yksin asuvana hän nauttii lomalla muiden seurasta, piirtelystä ja valokuvaamisesta.
Asiakkaat haetaan kotoa
Kukkaniitylle tulee asiakkaita ympäri Suomen. Tarvittaessa Marja-Liisa Levy tai joku muu kuljetusohjaaja hakee vieraan kotoa asti henkilöautolla tai junalla.
”Pohjoispohjalaiset tykkäävät vaaramaisemasta. Liminkalaiset alkavat jo Vuokatin kohdalla olla ihmeissään, kun katsovat auton ikkunasta”, Levy kertoo.
Jollekin on elämys matkustaa ensimmäistä kertaa junalla, kun taas toinen ei ole koskaan käynyt huoltoasemakahvilla. Yksin asuvalla saattaa olla seuran tarve, mutta isosta asumisyksiköstä ja kaupunkioloista saapuva nauttii, kun Kukkaniityssä on kerrallaan vain puolenkymmentä lomalaista.
”On hienoa, että pystymme vastaamaan jokaisen omaan kaipuuseen”, Levy miettii.
Turvallisen olon aikaansaaminen vaatii ammattitaitoa. ”Luottamusta edesauttaa, kun itse kuljetamme asiakkaita. Kontaktin saa jo matkalla.”
Yrttihoitoja yksilöllisesti
Marja-Liisa Levy esittelee Kukkaniityn avaria ja valoisia tiloja. Sisustus on värikästä ja kodikasta.
Yhdessä huoneessa tuoksuvat yrtit. ”Jaaha, pojat ovat olleet tänään jalkahoidossa”, Levy tuumaa. ”Kosketusarka Pekkakin nauttii jalkahoidosta ja saa siinä tarvitsemaansa läheisyyttä.”
Kukkaniityn asiakkaita vietiin alussa Bomballe hoitoihin. Saattaja oli mukana ja huomasi, että asiakkaat jännittivät enemmän kuin nauttivat.
Eräskin asiakas oli tilannut yrttikylvyn tietämättä, mitä se tarkoittaa. Hän pelkäsi vettä. Toista taas pelottivat kahisevat verhot ja vieraat ihmiset.
”Kokenut kollega kysyikin, miksi ette tee hoitoja itse. Niinpä me opettelimme. Annamme kosketusta, tuoksu- ja aistielämyksiä. Huomasimme heti, että näin se pitikin tehdä.”
Saa olla kuin kotonaan
Levy rahoitti Kukkaniityn remontin yrityslainalla ja sai 30 prosenttia maaseudun yritystukea.
”On merkittävä asia, että olen ostanut kiinteistön. Olen sitoutunut tälle alueelle investoimalla ja ottanut samalla riskin. Itse kannan myös vastuun.”
Vuorokausi Kukkaniityssä pääsiäisen ja joulun aikaan maksaa 150 euroa ja hiihto- ja kesälomalla 125 euroa.
Talo palvelee kehitysvammaisten lisäksi lastensuojelun tarpeita. Esimerkiksi vauva voidaan ottaa Kukkaniittyyn tilapäisesti hoitoon, jos vanhemmat ovat sairaana tai tuen tarpeessa. Talossa voidaan järjestää myös valvottuja tapaamisia.
”Tämä on yksikkö, jossa lapsi on lomalla ja jossa ammatti-ihmiset tukevat vanhempaa tai hoitavat lasta. Mutta tämä ei ole lastensuojelulaitos”, Levy selventää.
Levyllä on monipuolinen kokemus lastensuojelusta työntekijänä ja sijaisvanhempana sekä kriminaalihuollosta rikosseuraamustyöntekijänä, joten hän tietää, millaisia tarpeita näissä palveluissa on.
Koulun entinen jumppasali toimii nykyisin olohuoneena. Asiakkaat viihtyvät yhteisessä tilassa, joka on sisustettu kierrätyshuonekaluin ja viherkasvein.
”Meillä on käynyt taloudellisesti taitavampia ihmisiä tutustumassa ja ihmettelemässä, miksi olen jättänyt niin paljon oleskelutiloja. Mutta näin pystymme käyttämään tiloja monipuolisesti. Se ei olisi mahdollista, jos talo olisi jaettu täyteen pieniä huoneita”, Levy toteaa.
Kierrätetty palvelee
Yleensä laitokset tai asumisyksiköt ovat kliinisiä ja hygieenisiä eikä niissä saa olla ylimääräisiä tavaroita siivouksen tiellä tai särkymässä.
Kukkaniityssä on toisin. Huonekalut on hankittu käytettyinä, samoin astiat, on mattoja ja tyynyjä, leluja ja koristeita. Saa koskea, eikä haittaa, jos särkyy.
”Jos sattuu vahinko ja nojatuoli kastuu, mitä aina silloin tällöin tapahtuu, niin haetaan kierrätyskeskuksesta uusi tuoli. Emme ole halunneet tehdä tiloista niin hienoja, ettei täällä raaskittaisi olla vapaasti.”
”Kun sain tämän valmiiksi, oli ihana nähdä, miten joka sohvalla köllötti joku papparainen tai mamma.”
Keittiöstä alkaa tuoksua ruoka. Yksi lomalaisista, Pekka Tanskanen, on kattamassa pöytää lähihoitaja Irmeli Koivusen apuna. Irmeli on myös leipuri ja on pyöräyttänyt jälkiruuaksi mustikkapiirakan. Talon toinen palkattu työntekijä on puolestaan kokki ja sairaanhoitaja.
Työn tulos näkyvillä
On perjantai-ilta, ja Marja-Liisa Levy jää Kukkaniittyyn yöksi. Hän käy viikolla päivätyössä Kuopiossa yhdyskuntaseuraamustoimistossa.
”Kukkaniityssä toiminta on vielä sesonkiluonteista, joten olen työllistänyt tänne muita työntekijöitä. Itse teen yritykselle toistaiseksi työtä ilman palkkaa.
”Minulla on aina kiire tulla tänne, mutta täällä kiire tasottuu. Tämä on rauhan tyyssija, missä aika pysähtyy”, Levy maalailee.
Kehitysvammaisten kanssa työskentely on Levylle intohimo. ”En jaksaisi tätä, jos en nauttisi kaikesta.”
”Näin sijaisvanhempana työn tuloksen välittömästi nenäni edessä. Siitä tuli hinku lähteä yrittämään. 70 prosenttia tämän talon voitosta menee toiminnan kehittämiseen. Tosin vielä ei pääse voittoja jakelemaan, mutta koko ajan kannattavuus paranee.”
Merkki on tunnustus
Levy sai Sosiotaidolle yhteiskunnallisen yrityksen merkin vajaa vuosi sitten.
”Se on antanut yritystoiminnalle uuden yhteisön ja nimikkeen vähän erilaiselle lähestymistavalle. Liiketoiminnassa on oltava halu yhteisen hyvän tuottamiseen”, Levy määrittelee.
Sosiotaito on työllistänyt nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä avustaviin tehtäviin. Se haluaa edistää paikallistaloutta ostamalla lähiruokaa ja käyttämällä lähipalveluita.
Levy esittelee lopuksi asuintalon avaran kulmahuoneen. Se on erityisesti autistiasiakkaiden suosiossa, koska ikkunoista näkee moneen suuntaan.
”Asiakkaan tarpeen mukaan mennään. Tykkääkö nukkua ovi raollaan, haluaako aamulla puuroa, niin me tehdään. Monesti ei tarvita mitään ihmeellisiä ohjelmapalveluita, vaan lomalaiselle voi olla vau-juttu, että saa itse keittää kahvit.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
