Rakastakaa verojanne!

Tulevien vaalien eniten puhuttuja asioita ovat varmasti verot.

Tämä ei tapahdu ensimmäistä eikä edes viimeistä kertaa. Joulunakin muistellaan, että verot ovat vanha keksintö. Josef ja Maria lähtivät reissuun, kun piti kirjautua kaupungissa veroluetteloon. Rooman keisari näet tarvitsi rahaa sotiin ja hevoskilpailuihin ja määräsi sen takia, että koko maailma oli verollepantava.

Veroja maksetaan tietysti sen takia, että valtio pysyisi pystyssä. Huolimatta tästä ylevästä tarkoituksesta veronmaksu on kansalaisten mielestä vihonviimeistä puuhaa.

Poliitikkojen on vaikea puolustaa veroja, vaikka jokainen tietää, että veroja tarvitaan. On tosin myös ollut poliitikkoja, jotka ovat sanoneet, että verotus ei ole kauhea asia. Aikoinaan kansanedustaja Kaisa Raatikainen sanoi kansalaisille, että rakastakaa verojanne.

Seuraus oli, että kukaan ei sen jälkeen rakastanut ainakaan Kaisa Raatikaista. En muista, putosiko hän eduskunnasta, mutta lähellä se ainakin oli.

Kun veroja ei voi välttää, niistä voisi yrittää ajatella positiivisesti.

Minulla on ollut pitkään tavoitteena se, että joskus saisin maksaa veroja korkeimman mahdollisen tuloveroprosentin mukaan. Tähän tavoitteeseen en ole vielä päässyt. Vaikka näissä herran hommissa on suhteellisen hyvä palkka, ei se vielä riitä maksimiveroprosentin hankkimiseen.

Eräs tuttavani sanoi kerran, että hän on aina toivonut saavansa maksaa mahdollisimman paljon perintöveroa. Kun miesparalla ei kuitenkaan ollut rikkaita sukulaisia, jotka olisivat jättäneet perinnöksi valtavia omaisuuksia, ei toive koskaan täyttynyt. Perintöveroja ei päässyt maksamaan, kun ei ollut perintöjä, mistä maksaa.

Yhdestä asiasta kannattaa kuitenkin olla ylpeä. Moni meistä keski- tai hyvätuloisista päihittää veroprosentissa kirkkaasti kunnon isorikkaat, kuten Aatos Erkon tai Björn Wahlroosin. Verotuksen kummallisuuksiin nimittäin kuuluu se, että laki on kaikille sama, vain veroprosentit vaihtelevat.

Duunari tai maanviljelijä maksaa veroja palkka- tai yrittäjätulostaan tuloverotaulukon mukaan, ja mitä suuremmat tulot, sen suuremmat verot. Tätä kutsutaan progressiivisuudeksi.

Pääomatulojen saajat maksavat veroa osinkotuloistaan ihan pienimpiä tuloja lukuunottamatta aina saman prosentin mukaan. Tätä kutsutaan tasaveroksi.

Miksi työtuloja verotetaan eri tavalla kuin pääomatuloja, on ns. hyvä kysymys. Onko osinkojen nauttiminen jotenkin hyödyllisempää kuin työn tekeminen?

Verottajan mielestä on, mutta mikään talousteoria ei edellytä tällaista järjestelmää. Se siis tuskin on teoriaherrojen keksintö.

Itse asiassa monet teoriaherrat eli asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tällainen systeemi rapauttaa koko verojärjestelmän. Olisi paljon parempi, että kaikista tuloista maksettaisiin veroja saman kaavan mukaan.

Tähän vastataan, että rikkaat joka tapauksessa maksavat enemmän kuin tavallisen ihmiset, koska ovat rikkaita. Voidaan myös sanoa, että rikkaiden veroja ei kannata kiristää, koska rikkaita on kuitenkin niin vähän.

Jos siis valtio haluaa verotuloja, sen on pakko verottaa tavallisia ihmisiä, koska tavallisia ihmisiä on niin paljon.

Näin etenee poliittinen keskustelu eli hienosti sanottuna debatti.

Verotus on todella herkullinen aihe vaaliteemaksi. Paljon herkullisempi kuin kysymys siitä, onko entinen pääministeri saanut kymmenen vuotta sitten tuntemattomalta mieheltä kasan lautoja vai ei.

Olisi myös hyvä, että joku puolustaisi veroja, aivan kuten Kaisa Raatikainen aikoinaan teki.

Milläs me saisimme kaikki tiet, rautatiet ja koulut, jos ei veroja olisi? Lapsilisistä nyt puhumattakaan.

Entäs kuka maksaisi sairaalat, tukisi yrityksiä, maataloutta ja ympäristösuojelua, jos valtiolla ei olisi rahaa?

Poliisikin tarvitaan, ja armeija. Palokunnasta nyt puhumattakaan.

Ei ongelma ole se, että verovaroille ei olisi järkevää käyttöä. On niillä.

Ongelmaksi sen sijaan nousee monin paikoin se, että verojen vastikkeeksi ei tahdo saada näitä palveluja.

Maaseudulla poliisi saattaa olla sadan kilometrin päässä, posti ei kulje ja viimeinen linja-autovuorokin on lakkautettu. Sairaala on viety sadan kilometrin päähän ja lukio lopetettu.

Pitäisikö veronmaksu siis sitoa siihen, mitä maksamillaan veroilla oikeasti saa. Siinä voisikin olla ideaa.

Mitenkö se tehtäisiin? En minä vain tiedä.

Mutta sitä vartenhan me valitsemme eduskunnan. Keksikööt siellä.