Joulun koristaja

Jouluvieraat löytävät paikkansa pöydästä nimettyjen piparien avulla. 

Kuistin pieni kuusi pukeutui nalleihin juhlan kunniaksi. 

Orakset asuvat vanhassa koulussa. Paikkaa ei tosin kouluksi tunnista: iso lasikuisti ja ranskalaistyyppinen puutarha pitävät siitä huolen. 

Johanna Oraksen omat teokset koristavat pihakappelin seiniä. Lieriöstä löytyy jouluevankeliumikäärö. 

Pitkän pöydän ympärille mahtuu 18 henkeä. Joka joululla on oma teemavärinsä. 

Taiteilija Johanna Oras on viettänyt yhden joulun toisessa asuinmaassaan Ranskassa – ja se riitti. ”Ei minkäänlaista joulutunnelmaa! Enää ei jäädä sinne jouluksi”, Johanna on päättänyt.

Kun Olivia-tyttären koulun joululoma Ranskassa alkaa, perhe suuntaa Suomeen Turun läänin Koskelle, missä on koti entisessä Kankaan kansakoulussa. Aletaan valmistautua juhlaan.

Johanna kantaa esiin joululaatikkonsa: koristeet, valot, nauhat ja nallet. Salin viisi metriä pitkä pöytä saa ylleen joululiinan, joka määrää vuoden jouluvärityksen. Nyt se on lila ja punainen, Marimekon Tuhat yötä -kankaan mukaan.

Pöydällä seisoo neljä tukevaa kynttelikköä, joiden 28 kynttilää valaisee jouluaterialla. Pöydän keskellä kulkee Johannan taiteilema kukkaköynnösasetelma. Sen kestohavut näyttävät aivan aidoilta.

Pöydän ympärille mahtuu kahdeksantoista tuolia, ja joinain jouluina ne kaikki ovat olleet täynnä. Nyt vieraiksi odotetaan oman perheen eli Johannan, Reijon, Olivian ja Johannan äidin lisäksi ainakin Reijon Oraksen aikuisia lapsia perheineen ja Johannan sisaruksia.

Orakset ostivat Kankaan vanhan koulun vuonna 1995 ja kunnostivat sen pikkuhiljaa kodikseen. Pihapiiriin tulija ei tunnista rakennusta kouluksi, sillä talon etupuolta komistaa iso lasikuisti ja koulun hiekkapiha on muuntunut vehreäksi puutarhaksi leikkimökkeineen ja pensasasetelmineen.

Sisältä talo on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Vanha veistoluokka on sininen sali ja isot luokkahuoneet on yhdistetty punaiseksi saliksi, jonka katosta roikkuu kaksi kimaltelevaa kristallikruunua.

Talon sisustus henkii samanlaista runsautta ja värikylläisyyttä kuin monet Johannan tauluista. On tekokukka-asetelmia, enkeleitä, tyylihuonekaluja, itämaisia mattoja, punaista, vihreää, kultaa. Täällä näyttää joululta varmaan kesälläkin.

Mutta kesällä salissa ei ole elävää kuusta niin kuin nyt. Naapurin isäntä tuo kuusen Oraksille joka joulu niin kuin toi aikoinaan koulullekin.

Aatonaattoiltana, kun muut ovat jo menneet nukkumaan, Johanna kuumentaa glögin ja laittaa joulumusiikkia soimaan. On kuusen koristamisen aika.

Vuodesta 1989 asti Johanna on kerännyt koristeeksi palloja. Niillä pystyy koristelemaan liki nelimetrisen kuusen tyvestä latvaan. Jokainen pallo kertoo oman tarinansa. ”Nuo isot pallot äiti toi Gdanskista, nämä vihreäsamettiset olivat Lontoon Harrodsissa somisteena ja nämä leivoksen näköiset ostin viimeksi Stockalta”, Johanna esittelee.

Ranskalaisessa joulussa Oraksia viehättivät ainoastaan Nizzan joulutori ja kaupungin jouluvalot. Keskustaan tulee joka jouluksi maailmanpyörä, jonka korkeuksista näkee kerralla koko kaupungin upean valaistuksen.

”Mutta muuten Ranskassa ei ole jouluperinteitä samaan tapaan kuin meillä. Kaikki paikat ovat jouluaattona auki normaalisti ja vapaata on vain joulupäivä, jolloin monet perheet käyvät ravintolassa syömässä. Jouluruokiin kuuluvat kaikenlaiset merenelävät, ja jos lihaa on, niin se on ankkaa”, Johanna kertoo.

Joulupukkiakaan ei kukaan odottanut jouluksi, sillä ranskalaiset antavat toisilleen joululahjoja koko joulukuun ajan.

Koskella Orasten jouluun kuuluvat koristelun ja musiikin lisäksi tietenkin joulusauna ja jouluevankeliumi oman pihan kappelissa. Raamatun teksti on kirjoitettu kääröön, jonka talon isäntä vetää esiin ja lukee alttarin edessä muiden hytistessä penkeissään.

”Joskus on kyllä ollut niin kylmää aattona, että on luettu evankeliumi sisällä”, Johanna tunnustaa.

Kappeli seisoo pihapiirissä Johannan ateljeerakennuksen vieressä. Se on uudisrakennus, vihitty käyttöön kahdeksan vuotta sitten. ”Rakensimme sen, koska pihapiiristä tuntui ikään kuin puuttuvan jotain. Kappelissa on järjestetty monenlaisia tilaisuuksia.”

Vaikka jouluaterialle kokoontuu iso perhe, ei emäntä suuremmin stressaa valmistelujen kanssa. Vuosien myötä työnjako on hioutunut sopivaksi.

Johanna kattaa pöydän isoon saliin aatonaattona. Ruokalautasten alle hän panee katelautaset – muovia tosin, mutta sitä ei heti huomaa – ja taittelee jokaiselle kankaiset lautasliinat.

Aattona Johanna keittää riisipuuron ja sekahedelmäkiisselin, joka nautitaan samalla kun katsotaan Turun joulurauhan julistusta televisiosta. Tietenkin, sillä Johanna on kotoisin Turusta ja ollut monena jouluna itse paikan päällä.

Johannan äiti tekee laatikot ja lipeäkalan, Reijo paistaa kinkun ja kalkkunan. Johanna panee tarjolle kaupasta hankitut kalat, mädit ja pateet, ja rosolliakin tarjotaan.

”Kinkku on uunissa aaton vastaisen yön ja minä kuorrutan sen. Liemestä teen kastikkeen, onnistuu tai ei. Jos unohdan sen, joku aina kysyy, että missäs on kinkun liemi? Ja tietyt lipeäkalafanit odottaa aina mamman lipeäkalaa.”

Glögipannu, myös alkoholiton, on kuumana kaiken päivää, ja siitä voi jokainen kaataa lämmikettä itselleen. Glögi on Olivian suurta herkkua, samoin joulutortut, joita tyttö voi herkutella kerralla kymmenen.

Orasten jouluperinteisiin kuuluu aina myös piparkakkujen leipominen. Muusta viis, mutta piparkakkutalo pitää olla, ja lisäksi Johanna koristelee jokaiselle oman nimipiparin, joka pannaan juhlapöytään lautaselle osoittamaan istumapaikka.

Piparkakkutalon Johanna rakentaa oman pään mukaan, ilman kaavoja. ”Sellainen sopivasti boheemi sen pitää olla.”

Keittiön ikkunalaudalle Johanna on koonnut pienoisjoulumaan miniatyyrinalleista ja -tontuista. ”Että pienillä lapsillakin olisi jotain katseltavaa omien silmien korkeudella. Kerään valmiista asetelmista tonttu-ukkoja ja keijuja, joita voin sitten panna omiin asetelmiini.”

Lattialla laatikossa on vielä jäljellä koristeita. ”On tarkkaa, mikä kelpaa minäkin vuonna. Aloitan valmistautumisen jo joulukuun alussa. Kuljen talossa rusetit kädessä yömyöhään. Olen kerännyt nauhoja pitkin vuotta, ja joulun jälkeen käyn alennusmyynneistä etsimässä lisää koristeita.”

Puolisoa Johannan jouluhulluus ei enää rasita, sillä hän on huomannut, miten vaimo nauttii kaikesta hössötyksestä.

Kun Oraksen talossa on syöty aattoateria ja pukki on käynyt jakamassa lahjat, on jäljellä vielä yksi perinne.

Oven yläpuolella on mistelinoksa, jonka Johanna käy ostamassa turkulaisesta kukkakaupasta. Joskus oksa on kärsinyt pakkasesta niin, että jäljellä on vain ranka, mutta se ei haittaa.

Joulun vietossa olevat pariskunnat suutelevat mistelin alla, ja heidät kuvataan. Joka joulu.

Juuri tätä Johanna rakastaa joulussa. Että saa lavastaa kodin näyttämöksi juhlalle, yhdistellä perinteitä, koota perheen yhteen.

”Ei ole toista sellaista juhlaa, missä ollaan kiireettä koko perhe yhdessä. Jouluaatto ja joulupäivä ovat ainoat päivät vuodessa, jolloin en ole koskaan ollut maalaamassa. Silloin on rauha.”