Populistit vaanivat sisällämme

Tarkoitan populismilla ajatusta, joka kiinnostaa, kiihottaa ja tuntuu ratkaisevan ongelmia. Silloin on hyvä kysyä itseltään kolme kysymystä.

Onko ongelma todellakin esitetyn kaltainen ja esitetyn kokoinen, ovatko faktat kohdallaan? Millaista yhteiskunta­käsitystä minulle halutaan kyseisen ongelman suojissa myydä? Miksi minä älykkäänä ja kouluja käyneenä ihmisenä haluan uskoa tällaiseen?

Populismia on jokaisessa puolueessa, poliitikossa ja äänestäjässä. Jokainen ihminen on hetkellisesti henkisesti laiska ja haluaa löytää oikotien, joka ohjaa ohi vaativan ja moni­mutkaista ajattelua vaativan tilanteen. Tällainen toiminta ei kuitenkaan sovi yhteisistä asioistamme päättämiseen, johon kuuluu myös äänestyspäätös eduskunta­vaaleissa.

Populistinen yksinkertaistus toimii kuin viina. Se menee päähän, velat ja valtionvelat muuttuvat saataviksi ja tieteen sekä tutkimuksen ikävät äänet peittyvät itse esitettyjen väitteiden alle. Olo on hetken mukava, kun jatkuvuutta ei tarvitse miettiä. Oikeassa olon tunne johtaa käsitykseen että, myös omat näkemykset ovat oikeita.

Populisti etsii politiikasta vapauttavaa naurua. Mitä hauskempi juttu, sen helpompi sitä on levittää ja saada sillä yksiulotteista hyväksyntää. Hyväksyntä voi lämmittää yhteisön jäseniä, mutta se johtaa yhteisöä vain pidemmälle eristäytymisen tiellä.

Lopulta populistinen poliitikko ja äänestäjä ovat vain mieleistelijöitä. He mielistelevät itseään, toisiaan ja kaltaisiaan. Kun eteen tulee vaikea poliittinen päätös, ei populistinen maailmankatsomus tarjoa siihen minkäänlaisia eväitä. Kokemus päätöksenteosta on parasta lääkettä populismia vastaan.

Harva yksinkertaistusten polulla menestyksensä hankkinut poliitikko on valmis tunnustamaan itselleen ja äänestäjilleen olleensa perus­oletustensa kanssa väärässä.

”En ole oikea poliitikko, olen sinun puolellasi.” Kuinkahan moni meistä olisi valmis viemään esimerkiksi oman veren­kiertonsa häiriöt hoidettavaksi henkilölle, joka esittäisi samanlaisen väitteen? Populisti on politiikan puoskari.

Politiikan työ vaatii kykyä kompromisseihin ja vaikeiden syy-seuraussuhteiden hahmottamista. Tämä kaikki vaatii kykyä perehtyä asioihin ja haastaa omat pinttyneet käsitykset.

Kun lähdemme äänestämään, jätetään sisäinen populistimme kotiin purnaamaan, jurnuttamaan ja laukomaan yksinkertaisuuksiin pohjautuvia hokemiaan.

Kuvitteletko jaksavasi kuunnella niitä neljän vuoden ajan?

Jussi Lähde

Lapua