Jännitys tiivistyy

Mielipide

29.3.201901:00

Kolumni

Eero Heinäluoma

Sipilän hallituksen ero ja soten kaatuminen siirsivät Suomen hetkessä täysimittaiseen vaalikampanjointiin.

Kummallisin muutos tapahtui soten kohdalla: johtavien hallituspuolueiden kannat vaihtuivat parissa yössä.

Kaksi vuotta hallituksen sote-malli oli ainut mahdollisuus, joka kaikkien piti vain hyväksyä. Sipilän eron jälkeen markkinamallin kannatus keskustassa romahti lopullisesti ja kokoomus taas ilmoitti maakunta­mallin olevan Suomelle huono vaihtoehto.

Oman pääministerin ero ei yleensä ole suuren juhlan aihe. Nyt on sekin ihme nähty, että hallituksen lähdöstä riemuitaan eniten hallituksen sisällä.

Keskustassa oli jo pidempään kasvanut kauhu hallitus­politiikan markkinasuunnasta ja huoli oman identiteetin katoamisesta.

Keskustan riemun­kiljahdukset oman hallituksen eron johdosta kertovat, kuinka epäsuosituksi Sipilän hallitus kenttäväen keskuudessa oli tosiasiassa muuttunut.

Keskustalle porvari­yhteistyö maan hallituksessa näyttää kannatusmielessä olleen jälleen kerran myrkkyä. Aiemmin tämä ilmiö nähtiin Ahon ja Vanhasen II-hallitusten kohdalla.

Nytkin Sipilän perus­porvaripohjasta sai kynsilleen eniten keskusta kokoomuksen purjehtiessa alkuvuoteen saakka kohtuullisessa myötätuulessa.

Sipilän ilmoittaessa hallituksensa erosta iloisimpia näyttivät olevan keskustan kansanedustajat: jippii, nyt tämä vastuunkanto loppuu! Kokoomus taas tuntui lähinnä mököttävän. Sosiaali­demokraatit puolestaan jäivät hivenen hämilleen; eihän tässä näin pitänyt käydä.

Sosiaalidemokraatit ovat näissä vaaleissa se ryhmä, jonka kanssa kaikki haluavat kisata. Niin kokoomus kuin keskustakin pyrkivät juuri sosiaali­demokraattien vastavoimaksi.

Rinne voi olla tyytyväinen, sillä mikä tahansa hänen haastattelunsa saa muiden poliitikkojen kannanottojen johdosta aikaan vähintään keskisuuren megafoni-ilmiön.

Sosiaalidemokraattien kannan­otot tuovat selkeästi eniten muutosta nyky­politiikkaan. Kokoomus näyttää taas tarjoavan muutos­ajatuksia vähiten. Puolue on selvästi tyytyväisin harjoitettuun politiikkaan. Keskusta taas hakee vielä rooliaan.

Vaalikeskustelussa hallituksen aikaansaannoksista niin äänestäjille kuin hallitus­puolueillekin tuntuu kelpaavan se vain se myönteinen eli talouskehitys.

Niin keskusta kuin kokoomuskin mielellään kertaavat hyviä työllisyyslukuja, vaikka juuri niissä kansainvälisellä talouskehityksellä on suurin vaikutus.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos taisi laskea hallituksen vaikuttaneen neljäsosaan työllisyyskehityksestä. Kolme neljäsosaa työllisyys­luvuista selittyy kansainvälisellä suhdanteella ja työmarkkina­järjestöjen sopimuksilla.

Koulutusleikkauksista, tulonjaon epätasaisuudesta, soten epäonnistumisesta tai kuntapalvelujen ja erityisesti vanhustenhoidon puutteista ei vastuulliseksi ilmoittaudu kukaan hallituksesta olijoista.

Pääministeri Sipilä tosin sanoi viime vuonna leikkauksissa mennyn ehkä liian pitkälle ja valtiovarainministeri Orpo arvioi, että sotessa yritettiin nielaista kerralla liian isoa kakkua.

Äänestäjä arvioi äänestäessään koko hallituspolitiikan saldoa ja samalla vähintään yhtä paljon kaikkien puolueiden tulevaisuuslääkkeitä.

Hallitukseen kohdistunut tyytymättömyys on ollut harvinaisen voimakasta, ja se tietysti vaikuttaa kaikkien puolueiden kampanjointiin.

Hallituksen pääpuolueet keskusta ja kokoomus eivät mielellään selittele hallituksen leikkauksia.

Vain siniset menee vaaleihin ilman yritystä irtiottoon kuluneista neljästä vuodesta.

Vaalikauden alun hallituspuolue perussuomalaiset taas on hetkessä unohtanut hyväksyneensä yksimielisesti Sipilän hallituksen leikkausohjelman, jota vielä tänäkin vuonna toteutetaan.